Back 1-بوتين Arabic ۱-بوتن AZB But-1-è Catalan But-1-en Czech 1-Buten German 1-βουτένιο Greek 1-Butene English 1-Buteno Esperanto 1-buteno Basque ۱-بوتن Persian
| 1-buteeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCC=C |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H8 |
| Moolimassa | 56,1 g/mol |
| Sulamispiste | –185 °C |
| Kiehumispiste | –6 °C |
| Tiheys | 0,6356 g/cm (−15,1°C)[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,2425 g/l (25 °C)[2] |
1-buteeni eli n-buteeni on eräs buteenin (C4H8) 6:sta isomeeristä. Se on veteen liukenematon. 1-buteenin moolimassa on 56,1 g/mol, sulamispiste −185 °C, kiehumispiste −6 °C, itsesyttymislämpötila 385 °C ja CAS-numero 106-98-9. Yhdiste kuuluu alkeeneihin.
1-buteenin isomeerisia muotoja ovat cis-2-buteeni, trans-2-buteeni, syklobutaani, metyylisyklopropaani ja 2-metyylipropeeni eli isobuteeni.
1-Buteenia muodostuu sivutuotteena butaanista krakkauksen yhteydessä sekä eteenin valmistuksen sivutuotteena. 1-buteeni voidaan erottaa 2-buteenista tislaamalla, mutta isobuteenia ei näin saada siitä erilleen vaan on käytettävä liuotinuuttoa. 1-Buteenista valmistettavia yhdisteitä ovat muun muassa 2-butanoli, butadieeni, tetrahydrofuraani eli butyleenioksidi, pentanolin eri isomeerit ja alkylointituotteina saatavat heoteenit. 1-Buteenista valmistetaan isotaktista poly-1-buteenia Ziegler–Natta-katalyyttien avulla ja se on ainoa buteenin isomeereista, josta voidaan saada isotaktista polymeeriä tällä menetelmällä. 1-Buteenia käytetään myös kloorattujen butaanijohdannaisten valmistamiseen.[4][5][6]
- ↑ Roland Schmidt, Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: "Hydrocarbons", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ Butene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 1-Buteeni Käyttöturvallisuustiedote. 27.7.2016. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 10.3.2018. (suomeksi)
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 24. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Narasimhan Calamur, Martin E. Carrera & Richard A. Wilsak: Butylenes, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 07.08.2013
- ↑ Fritz Obenaus, Wilhelm Droste & Joachim Neumeister: Butenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 07.08.2013