Back إيغلا Arabic 9K38 İqla Azerbaijani 9К38 Игла Bulgarian 9K38 Igla BS 9K38 Igla Czech 9K38 Igla German 9K38 Igla English 9K38 Igla Spanish 9K38 Igla Estonian ایگلا Persian
| 9K38 Igla | |
|---|---|
 Igla-S -tyypin olkapääohjus laukaisuputkineen. |
|
| Tyyppi | kannettava lähi-ilmatorjuntaohjus, Manpads |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | OKB Kolomna |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto,  Venäjä |
| Valmistusvuodet | 1983 - |
| Koekäyttö | 1978 |
| Käyttöönotto | 1981 |
| Ohjus | |
| Massa | 15 kg ilman laukaisulaitetta, 18 kg laukaisulaitteella, 10,8 kg pelkkä ohjus |
| Räjähdysaineen massa | 390 g (taisteluosan omamassa 2 kg) |
| Ammuksen lähtönopeus | 570 m/s |
| Huippunopeus | 1.9 Mach |
| Kantomatka | 5 200 m |
| Maalinhaku | IR-hakupää, osittain UV-valokontrasti häirinnänsiedolla |
| Mitat | |
| Pituus | 1,7 m |
| Halkaisija | 72 mm |
| Laukaisualusta | |
| Miehistö | 1, tai 1+1 (mikäli ohjuspartiossa avustaja) |
9K38 Igla ja 9K38-M Igla-1 (ven. 9К38 «Игла», suom. Neula, Nato-raportointinimi SA-18 Grouse, Igla-M SA-16 Gimlet) ovat neuvostoliittolaisia ja venäläisiä olkapäältä laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia. Laivaston muunnelma Igla-M:sta tunnetaan NATO-nimellä "SA-N-10 Grouse". Ohjuksen kantama on noin 5 km vaakasuuntaan ja 3 km ylöspäin. Ohjuksen nopeus on noin 2 mach, ja siinä on 2 kg taistelukärki, jossa on 390 g räjähdettä ja häirintäsoihtuja sietävä IR/UV -hakupää.
Suomessa ohjukset tunnetaan nimellä ItO-86 (Igla) ja ItO-86 M (Igla-M). Iglat hankittiin korvaamaan vanhempia Strela-2M-ohjuksia (ItO 78, Nato-raportointinimi SA-7B Grail) vuonna 1986 ja Igla-M:t vuonna 1995. Igla-ilmatorjuntaohjuksia alettiin tuhota Suomessa vuonna 2003.
Uudistettu Igla-S (SA-24 Grinch) tuli käyttöön Venäjän armeijassa vuonna 2004.[1]
- ↑ 9K338 9M342 Igla-S / SA-24 Grinch GlobalSecurity.org. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)