Aatelisvaakuna

Aatelisvaakuna
Mannerheimin vapaaherrallinen sukuvaakuna.
Mannerheimin vapaaherrallinen sukuvaakuna.

Aatelisvaakunat ovat joko aateloitujen (introdusoitujen) henkilöiden tunnuksellisia vaakunoita tai kantasukujen vanhimman itsensä käyttöönottamia (saks. Uradel) vaakunoita, joka heraldisesti on perusteltu symboleilla. Introdusoidut vaakunat luovutetaan vaakunakirjalla, jossa vaakunasta on kuva heraldisella selityksellä. Vaakunan kuvaan ja selitykseen perustaen henkilö otti usein käyttöön myös uuden sukunimen. Toimituksen jälkeen jokainen vaakuna maalattiin taiteilijoiden näkemyksellä käsin, siksi vanhimpien vaakunoiden heraldinen ilme poikkeaakin usein ajastaan.

Nykyiset aatelisvaakunat ovat alkujaan seuranneet noin 1100-luvulta ritareiden käyttämiä kilpivaakunoita, niin sanottuja kantavaakunoita, joiden tarkoitus oli toimia tuntomerkkeinä taistelukentällä. Aatelisvaakunat rakentuvat ensisijaisesti kilvestä, sekä 1300-luvun jälkeen kokonaiseta vaakunasta tai jaetusta kilpivaakunasta, postamentista, kilvenkannattajista, yhdestä tai useammasta säleikkökypärästä, arvokruunuista, toisinaan myös kaulakorusta, kypäränkoristeista, sotahuudosta, tunnuslauseesta sekä harvemmin myönnetystä kunnialisäyksestä. Usein vapaaherralliset vaakunat ovat koottu sukujen yhdistämisen kannalta kilven lohkoihin vaakunoita yhdistämällä ja saatu heraldisesti monimutkainen ja vaikeasti selitettävä vaakunakokonaisuus, mutta näin saatiin sukujen yhdistäminen myös samalle kilvelle. Sukuvaakunat voivat olla joko aatelisten sukujen tunnuksina toimivia aatelisvaakunoita tai aatelittomia niin sanottuja porvarisvaakunoita.

Alkuaan sukuvaakunat ovat peräisin henkilövaakunoista, jossa suvun päämies käyttää suvun vaakunaa alkuperäisenä ilman erottelua. Sukuvaakuna periytyy aina agnaattisesti eli patrilineaarisesti, isältä kaikille lapsille ja näistä lapsista edelleen poikien kaikille lapsille.


From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne