Yleiskuvaus sähkömagneettisen säteilyn absorptiosta. Valkoinen valo, jossa on kaikkia aallonpituuksia, kohdistetaan näytteeseen. Näytteessä fotonit, joiden energia vastaa molekyylin kahden energiatason erotusta, absorboituvat ja saattavat molekyylit viritystiloihin. Muut fotonit kulkevat näytteen läpi, ja jos säteilyn aallonpituus on näkyvän valon alueella, läpi kulkeneen säteilyn väri vastaa absorboituneen valon värin komplementtiväriä.Esimerkki absoprtiospektrin käytöstä eksoplaneetan ja sen kemiallisen koostumuksen havaitsemiseen vuodelta 2001. Kun eksoplaneetta kulkee HD 209458-tähden editse, siinä oleva natrium absorboi osan tähden säteilystä. Kuvalähde: A. Feild, STScI, NASA.
Absorptiospektrejä käytetään hyväksi kemiallisessa analyysissa tiettyjen aineiden esiintymisen toteamiseen ja usein niiden pitoisuuksienkin mittaamiseen. Niillä on käyttöä myös molekyyli- ja atomifysiikan tutkimuksessa. Spektrit voidaan havaita spektroskoopin avulla.
Absorptiospektri saadaan aikaan, jos tutkittavan näytteen lämpötila on alempi kuin sen takana olevan säteilylähteen, joka lähettää kaikkia taajuuksia sisältävää valkoista valoa.[1]
↑Karttunen, Hannu & Oja, Heikki & Kröger, Pekka & Poutanen, Markku: Tähtitieteen perusteet, Ursan julkaisuja 21, s. 129–130. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Valtion painatuskeskus, 1984. ISBN 951-859-367-1