Ager publicus ("julkinen maa") tarkoitti Rooman valtion omistamia maa-alueita. Osa niistä annettiin vuokralle ja saadut tulot käytettiin kulttimenoihin. Osaa taas käytettiin laidunmaana, jonka käytöstä piti maksaa. Osaa viljelivät vauraat yksityishenkilöt, possessores, jotka maksoivat maan käytöstä.[1][2]
Rooma takavarikoi voitetuilta kansoilta yleensä kolmanneksen näiden maista, joista ager publicus muodostui. Takavarikoiduille alueille perustettiin siirtokuntia tai kensorit vuokrasivat parhaat maa-alueet viljelymaiksi. Gracchuksen veljekset vaativat 100-luvun loppupuolella eaa. ager publicuksien oikeudenmukaisempaa jakoa, ja siitä lähtien nämä maat määriteltiin tarkasti.[2]