Akateeminen skeptisismi (akatemialainen skeptisismi; m.kreik. Ἀκαδημικοί (σκεπτικοί), Akadēmeikoi (skeptikoi), ”Akatemialaiset (skeptikot)”)[1][2] viittaa antiikin aikaisen skeptisismin suuntaukseen, joka vaikutti Platonin Akatemiassa noin vuodesta 265 eaa., jolloin Arkesilaoksesta tuli koulun johtaja, noin vuoteen 90 eaa., jolloin Antiokhos Askalonlainen hylkäsi skeptisismin. Akatemian historiassa sen skeptisistisiä kausia kutsutaan myös keskimmäiseksi ja uudeksi Akatemiaksi.[3][4]
Akatemialaiset skeptikot katsoivat pyrrhonististen skeptikoiden tavoin, että tieto on mahdotonta, eikä ihminen voi tietää mitään varmuudella. Vaikutelmista ei voi sanoa, ovatko ne tosia vai epätosia. Sen sijaan niillä on erilaisia todennäköisyyksiä ja siksi niihin liittyy eri määrä luottamusta, mikä mahdollistaa inhimillisen toiminnan. Koulu tunnetaan hyökkäyksistään stoalaisuutta vastaa ja erityisesti stoalaisen niin kutsuttujen kataleptisten vaikutelmien olemassaolon kieltämisestä.[5][6]
Merkittävimmät akatemialaiset skeptikot olivat Arkesilaos ja Karneades. Akateeminen skeptisismi voidaan lukea yhdeksi hellenistisen filosofian koulukunnista.[7]