Alan Turing | |
---|---|
![]() Alan Turing 1930-luvulla. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. kesäkuuta 1912 Lontoo, Englanti |
Kuollut | 7. kesäkuuta 1954 (41 vuotta) Wilmslow, Cheshire, Englanti |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Cambridgen yliopisto Princetonin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Alonzo Church |
Instituutti |
Manchesterin yliopisto National Physical Laboratory Cambridgen yliopisto |
Oppilaat | Robin Gandy |
Tutkimusalue | Matematiikka, logiikka, kryptoanalyysi, tietojenkäsittelytiede |
Tunnetut työt | pysähtymisongelma, Turingin kone |
Palkinnot |
Order of the British Empire Fellow of the Royal Society |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.turingarchive.org | |
Alan Mathison Turing [ˈt(j)ʊ(ə)rɪŋ] (23. kesäkuuta 1912 Lontoo – 7. kesäkuuta 1954 Wilmslow)[1] oli brittiläinen matemaatikko ja logiikan tutkija, joka vuonna 1936 julkaisi formalisoimansa algoritmin ja tietojenkäsittelytieteessä käytetyn Turingin kone -käsitteen.[2] Häntä pidetään yhtenä modernin tietojenkäsittelyn merkittävimmistä uranuurtajista. Toisen maailmansodan aikana hän johti Saksan laivaston Enigma-salakirjoituskoneen purkutyötä brittitiedustelun Bletchley Park -tukikohdassa. Tämä työ saattoi lyhentää sotaa Euroopassa kahdesta neljään vuotta.[3] Sodan jälkeen hän suunnitteli yhden ensimmäisistä ohjelmoitavista digitaalisista tietokoneista ja myös rakensi prototyypin siitä Manchesterin yliopistossa. Hän esitti merkittäviä ja luonteenomaisesti provosoivia mielipiteitä keskustelussa koneiden ajattelukyvystä ja kehitti Turingin testin.
Muita hänen tutkimuskohteitaan olivat todennäköisyyslaskenta, kryptografia, lukuteoria ja algebra. Turing loi mainetta morfogeneesiteorian ideoijana. Sen avulla pyritään selittämään, millä tavoin geenit aiheuttavat eliöiden rakenteen ja muodon muodostumisen. Esimerkiksi seeprojen raitojen ja gepardien pilkkujen kehittymiseen liittyvät seikat kuuluvat morfogeneesin piiriin.
Turing oli homoseksuaali, minkä vuoksi häntä vainottiin. Turingille tehtiin kemiallinen kastraatio, ja hänen uskotaan tehneen itsemurhan syanidilla kyllästetyn omenan syömisellä.[4] Hänen ansionsa sotasalakirjoituksen parissa tunnustettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.