Alankomaiden parlamenttivaalit 2017

Alankomaiden parlamenttivaalit 2017

2012 ← 15. maaliskuuta 2017 → 2021

Kaikki 150 paikkaa edustajainhuoneeseen 76 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 81,9 %   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Mark Rutte Geert Wilders Sybrand van Haersma Buma Puolue Vapauden ja demokratian kansanpuolue Vapauspuolue Kristillisdemokraattinen puolue Johtaja alkaen 2006 2006 2012 Saadut paikat 33 20 19 Paikkojen muutos  8  5  6 Äänet 2 238 351 1 372 941 1 301 796 Kannatus 21,3 % 13,1 % 12,4 % Muutos  5,3 %-yks.  3,0 %-yks.  3,9 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Alexander Pechtold Jesse Klaver Emile Roemer Puolue Demokraatit 66 GroenLinks Sosialistinen puolue Johtaja alkaen 2006 2015 2010 Saadut paikat 19 14 14 Paikkojen muutos  7  10  1 Äänet 1 285 819 959 600 955 633 Kannatus 12,2 % 9,1 % 9,1 % Muutos  4,2 %-yks.  6,8 %-yks.  0,6 %-yks.   Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue   Johtaja Lodewijk Asscher Gert-Jan Segers Marianne Thieme Puolue Työväenpuolue Kristillinen liitto Eläinpuolue Johtaja alkaen 2016 2015 2002 Saadut paikat 5 5 Paikkojen muutos  29  0  3 Äänet 599 699 356 271 335 214 Kannatus 5,7 % 3,4 % 3,2 % Muutos  19,1 %-yks.  0,3 %-yks.  1,3 %-yks.

Eniten ääniä saaneet puolueet alueittain

Pääministeri ennen vaaleja Mark Rutte Vapauden ja demokratian kansanpuolue Uusi pääministeri Mark Rutte Vapauden ja demokratian kansanpuolue

Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneeseen.

Pääministeri Mark Rutten johtama Vapauden ja demokratian kansanpuolue sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai GroenLinks, jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös Vapauspuolue (5 paikkaa lisää), Kristillisdemokraattinen puolue (6) ja Demokraatit 66 (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti Työväenpuolue, joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen Geert Wildersiä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri Juha Sipilä vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Ronkainen kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.^[1]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä vuorelma ei löytynyt