Alasaksa

Alasaksa eli alasaksi on pohjoisessa Saksassa sekä Alankomaiden koillisosissa puhuttava kieli. Vaikka useat saksalaiset maallikot uskovat nykyalasaksin olevan saksan murre tai murreryhmä, sillä on huomattavasti enemmän yhteisiä piirteitä hollannin ja friisin kanssa. Yläsaksasta poiketen alasaksissa, hollannissa ja friisissä ei ole esimerkiksi toteutunut niin sanottua toista germaanista äänteensiirtymää.^[1]

Muinaissaksista on kirjallisia merkintöjä 800-luvulta 1100-luvun alkuun. Tältä ajalta on säilynyt pääosin uskonnollisia tekstejä, kuten Heliand. Noin 150 vuoden katkon jälkeen kirjallinen perinne alkaa taas keskialasaksalaisena 1200-luvulla. Kirjoituksessa käytettiin standardina enimmäkseen Lyypekin kansliakieltä.

Keskiajalla alasaksin puhujia asui paitsi Pohjois-Saksassa lähes koko Itämeren alueella sekä Hollannissa. Alueen lingua francana keskialasaksa jätti huomattavia jälkiä kaikkiin Itämeren seudun kieliin; muun muassa suomesta on tunnistettu useita alasaksilaisia lainasanoja.^[2] Etenkin mannerskandinaavisissa kielissä vaikutus on silmiinpistävä: suuri osa ruotsin arkikielisestä sanastosta on alun perin lainattu alasaksista. Esimerkkejä tästä ovat språk 'kieli', alltid 'aina', byxa 'housu(t)', besluta 'päättää', stolt 'ylpeä', fråga 'kysyä', konst 'taide', vetenskap 'tiede', klok 'älykäs' ja köpa 'ostaa'.^[3]

Uskonpuhdistuksen aikaan Raamattu käännettiin erikseen alasaksaksi. Hansaliiton heikkenemisen myötä alasaksan merkitys väheni, ja se väistyi virallisissa yhteyksissä yläsaksan tieltä vaiheittain noin 1500-luvun puolestavälistä alkaen. Saksan yhdistyessä 1870-luvulla yläsaksasta tuli Saksan virastokieli.^lähde?

Nykyalasaksalle ei ole kehitetty yleiskieltä tai vakiinnutettu yhteistä kirjoitusjärjestelmää.^[4] Kieltä kirjoitetaan vaihtelevasti hollannin tai saksan kirjakielen oikeinkirjoitussääntöjä soveltaen.^lähde?

Vuonna 1994 Euroopan unioni tunnusti alasaksin alueelliseksi kieleksi. Saksassa alasaksi on virallisesti tunnustettu alueellinen kieli kahdeksassa pohjoisessa osavaltiossa, jotka ovat: Schleswig-Holstein, Hampuri, Ala-Saksi, Bremen, Nordrhein-Westfalen, Mecklenburg-Etu-Pommeri, Saksi-Anhalt sekä Brandenburg^[5], kun taas Alankomaista ei ole mainittu alueellisia rajoituksia. Lisäksi Schleswig-Holsteinissa sillä on toisen virallisen kielen asema pohjoisfriisin ja tanskan kanssa.^[6] Kieltä puhutaan myös Hessenin pohjoisosassa.^lähde?

1. ↑ Mainland Scandinavian: Loans from Middle Low German, Datenbank zur Linguistik]^{[vanhentunut linkki]} (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Bentlin, Mikko: Niederdeutsch-finnische Sprachkontakte. Der lexikalische Einfluß des Niederdeutschen auf die finnische Sprache während des Mittelalters und der frühen Neuzeit. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2008. ISBN 978-952-5667-02-8 (saksaksi)(tiivistelmä suomeksi)
3. ↑ Germanic.eu (Arkistoitu – Internet Archive)
4. ↑ Hermann Niebaum: Het Oostnederlandse taallanschap tot het begin van de 19de eeuw. Henk Bloemhoff, Jurjen van der Kooi, Herrmann Niebaum ja Siemon Reker: Handboek Nedersaksische Taal- en Letterkunde. Assen: Van Gorcum 2008, s. 58.
5. ↑ Reservations and Declarations for Treaty No.148 - European Charter for Regional or Minority Languages, Council of Europe
6. ↑ Allgemeines Verwaltungsgesetz für das Land Schleswig-Holstein Landesvorschriften und Landesrechtsprechung (saksaksi)