Albrekt Brandenburgilainen | |
---|---|
![]() Albrekt, Lucas Cranach vanhemman vuonna 1528 maalaama muotokuva. | |
Saksalaisen ritarikunnan suurmestari | |
Valtakausi | 1510– 1525 |
Edeltäjä | Fredrik Saksilainen |
Seuraaja | Valter von Cronberg |
Preussin herttua | |
Valtakausi | 10. huhtikuuta 1525 – 20. maaliskuuta 1568 |
Seuraaja | Albrekt Fredrik |
Syntynyt |
17. toukokuuta 1490 Ansbach, Ansbachin ruhtinaskunta |
Kuollut |
20. maaliskuuta 1568 (77 vuotta) Tapiau (nyk. Gvardeisk) |
Puoliso |
Dorothea Tanskalainen Anne-Marie |
Lapset |
Anna Sofia Katharina Frederick Albert Lucia Dorothea Lucia Albert Elisabet Albrekt Fredrik |
Suku | Hohenzollern |
Isä | Fredrik I |
Äiti | Sofia |
Uskonto | katolisuus (vuoteen 1510), luterilaisuus (myöhemmin) |
Albrekt Brandenburgilainen (saks. Albrecht von Preussen), (17. toukokuuta 1490 – 20. maaliskuuta 1568) oli Saksalaisen ritarikunnan 37. suurmestari ja samalla ritarikunnan hallitseman ritarikuntavaltion päämies vuodesta 1510. Kun hän vuonna 1525 kääntyi luterilaisuuteen, ritarikuntavaltio muutettiin maalliseksi Preussin herttuakunnaksi, jonka hallitsijana Albrekt sen jälkeen toimi kuolemaansa saakka.[1][2]
Herttuakunta käsitti suunnilleen sen alueen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Itä-Preussina ja jonka eteläosa kuuluu nykyisin Puolaan, kun taas sen pohjoisosa muodostaa Venäjään erillisenä eksklaavina kuuluvan Kaliningradin alueen. Albrekt oli ensimmäinen eurooppalainen hallitsija, joka otti luterilaisuuden tai ylipäänsä minkään protestanttisen suuntauksen valtionuskonnoksi.