Aleatorinen musiikki on musiikkia, jonka säveltäjä on antanut esittäjälle enemmän tilaa improvisointiin ja omiin valintoihin kuin perinteisessä klassisessa musiikissa.
Tyylisuunnan ensimmäinen edustaja on yhdysvaltalainen John Cage.[1]
Esimerkiksi Karlheinz Stockhausen kirjoitti 11. pianokappaleen partituuriin 19 pientä fragmenttia. Säveltäjän ohjeen mukaan pianisti valitsee, missä järjestyksessä fragmentit soitetaan. Teos päättyy, kun jokin fragmentti on tullut soitetuksi kolmesti. [2] Myös Pierre Boulez otti vaikutteita aleatorisesta musiikista.