Almoravidit (arab. المرابطون, al-Murābitūn) ovat Marokon berberi-imperiumeista ensimmäinen ja suurin. Almoravidit olivat jyrkkää islamin tulkintaa kannattavien Saharan berberiheimojen liitto. Se hallitsi Marokkoa sata vuotta suunnilleen vuodet 1050–1150 ja perusti pääkaupungikseen Marrakechin vuonna 1062.[1][2][3]
Liikkeen kerrotaan alkaneen Lamtuna-heimosta, jonka jäsenet olivat käyneet pyhiinvaelluksella Mekassa ja tuoneet tietoa todellisesta ja oikeasta islamista, jota erityisesti uskonoppinut Ibn Yasin levitti.[4][1] Almoravidit valtasivat ensin Marokon, mistä heidän alueensa laajeni nykyiseen Mauritaniaan, Algeriaan ja isoon osaan nykyistä Senegalia ja Malia.[5] Almoravidit ottivat haltuunsa myös islamilaisen Andalusian lukuisat taifat pysäyttäen kristittyjen etenemisen Toledosta eteenpäin.[1] Espanjasta almoravidit alkoivat vuonna 1126 karkottaa massoittain kristittyjä dhimmejä Afrikkaan joko rangaistuksena tai estääkseen heitä auttamasta vihollisia. Näin saivat alkunsa Pyreneiden niemimaan uskonnolliset karkotukset, joita myöhemmin jatkettiin.[6]
Sadan vuoden kuluttua almoravidit menettivät Marokossa valtansa toiselle berberiliitolle, almohadeille, jotka vuonna 1147 valtasivat Marrakechin.[1]