Amygdaliini | |
---|---|
![]() |
|
![]() |
|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | [(6-O-β-D-glykopyranosyyli-β-D-glykopyranosyyli)oksy]fenyyliasetonitriili |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C20H27NO11 |
Moolimassa | 457,43 g/mol |
Amygdaliini (C20H27NO11) on glykosideihin kuuluva orgaaninen yhdiste, jonka ensimmäisenä eristivät karvasmanteleista Pierre-Jean Robiquet ja Antoine Boutron-Charlard vuonna 1830.[1] Tarkemmin sen ominaisuuksia tutkivat samana vuonna Justus von Liebig ja Friedrich Wöhler. Yhdisteen nimi johtuu kreikan kielen mantelia tarkoittavasta sanasta ἀμυγδαλή (amygdálē).
Amygdaliini on katkeran makuinen ja myrkyllinen aine. Se hajoaa helposti veden vaikutuksesta, jolloin yhtenä sen hajoamistuotteista syntyy erittäin myrkyllistä vetysyanidia eli sinihappoa. Amygdaliinia on kuitenkin yritetty käyttää syövän hoidossa, kuten myös sen johdannaista laetriilia, ja niitä on joskus nimitetty B17-vitamiineiksikin. Nykyisen käsityksen mukaan niitä ei kuitenkaan voida missään mielessä pitää vitamiineina.[2][3]