Anakreonttinen runous on muinaiskreikkalaisen lyyrikon Anakreonin (500-luku eaa.) mukaan nimetty tyylisuuntaus eurooppalaisessa runoudessa 1700-luvulla. Anonyymiä kokoelmaa Anakreonteia pidetään Anakreonin tekemänä. Suuntauksen aiheita ovat rakkaus, ystävyys, luonto, viini ja seuranpito.[1][2]