Back انا هايڤا ARZ Anna Haava Azerbaijani Anna Haava German Άννα Χάαβα Greek Anna Haava English Anna Haava Estonian Anna Haava French אנה האווה HE Anna Haava Hungarian Աննա Հաավա Armenian
| Anna Haava | |
|---|---|
 Anna Haava |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Rosalie Haava, oik. Haavakivi |
| Syntynyt | 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1864 Kodavere, Liivinmaa |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 1957 (92 vuotta) Tartto, Viro |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Tuotannon kieli | viro |
| Esikoisteos | Luuletused |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anna Rosalie Haava, oik. Haavakivi, (15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1864 Kodavere, Liivinmaa – 13. maaliskuuta 1957 Tartto, Viro[1][2]) oli virolainen runoilija.
Haavakivi kävi koulua Tartossa, jossa hän myös valmistui opettajaksi. Hän oli vuoden ajan diakonissana Pietarissa ja asui sitten kotiseudullaan ja Tartossa.[3] Hän toimi kääntäjänä ja Postimees-lehden kirjallisuusavustajana.[2] Hän oli vuodesta 1954 Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailija.[4]
Haavakiven kolme ensimmäistä runokokoelmaa ilmestyivät nimellä Luuletused ('Lauluja', 1888, 1890 ja 1897), kokoelma myöhempiä runoja nimellä Lained (1906), jossa on lisäksi valikoima parhaita nuoruudenrunoja. Runojen ohella hän julkaisi kokoelman tunnelmakuvauksia Ristlaened (1910 Ristiaallokko) sekä kokoelman muiden ajatuksia Peotäis tõtt (1900, 'Kourallinen totuutta'). Hänen maineensa perustuu lähinnä nuoruustuotantoon, jossa hän kuvaa nuoren ihmisen tuntoja. Toisin kuin Lydia Koidulan, Haavan tuotanto ei painotu isänmaallisuuteen eikä toimintaa kuvaaviin runoihin, joita pidetäänkin enimmäkseen epäonnistuneina. Parhaiten hän onnistuu leikillisissä idyllisissä kansanelämänkuvauksissa. Hänen nuoruudentuotantonsa perusteella Aino Kallas luonnehtii vuonna 1901 häntä sanoin: "sisäänpäin kääntynyt, hiljaisen mietiskelevä, naisellinen" ja Suomeen verratessaan: "Meillä Suomessa – – ei ole yhtään Anna Haavan veroista naislyyrikkoa".[2][3] Runoja on myös sävelletty.
- ↑ Haavakivi, Anna, (Arkistoitu – Internet Archive) Eesti biografiline andmebaas, viitattu 22.4.2020 (viroksi)
- ↑ a b c Haava (oik. Haavakivi), Anna, Tietosanakirja osa 2, palsta 1711, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
- ↑ a b Aino Kallas, Valvoja, s. 722–726, runot 726–730 (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Haava, Anna”, Otavan kirjallisuustieto, s. 267. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X