Back انسا ايكونين ARZ Ansa Ikonen German Ansa Ikonen English Ansa Ikonen Esperanto Ansa Ikonen Spanish Ansa Ikonen Basque آنسا ایکنن Persian Ansa Ikonen French Ansa Ikonen Hungarian Ansa Ikonen Italian
| Ansa Ikonen | |
|---|---|
 Ansa Ikonen vuonna 1957 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aili Ansa Inkeri Ikonen |
| Syntynyt | 19. joulukuuta 1913 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1989 (75 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä |
| Puoliso |
Jalmari Rinne ( 1939; 1985) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Ansa Ikonen-Rinne |
| Aktiivisena | 1933–1982 |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Aili Ansa Inkeri Ikonen (vuodesta 1939 Ikonen-Rinne; 19. joulukuuta 1913 Pietari – 23. toukokuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä sekä yksi suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä.[1] Ikosen päätyö oli teatterissa, mutta hänet tunnetaan ennen kaikkea elokuvarooleistaan. Hänellä oli pääosa tai merkittävä sivuosa 40 elokuvassa vuosina 1935–1961. Suomen Kansallisteatteriin hän oli kiinnitetty 1935–1978.
Elokuvissa Ikonen näytteli niin komedioissa, draamoissa kuin musikaaleissakin. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat komediat Vaimoke ja Rakas lurjus, eskapistinen elokuvaromanssi Kulkurin valssi, epookkidraama Runon kuningas ja muuttolintu, musiikkihupailu SF-paraati ja psykologinen draama Tyttö kuunsillalta. Lähes kaikki Ikosen elokuvaroolit olivat hänen tähtikuvansa mukaisesti hyveellisiä hahmoja.
Tähtiparista Ansa Ikonen ja Tauno Palo tuli käsite. He tekivät kaksitoista yhteistä elokuvaa ja runsaasti yhteistyötä myös teatterissa ja näytelmäkiertueilla. Niin ikään Eino Kaipainen oli useasti Ikosen vastanäyttelijänä.
Ikosen teatteriura alkoi tyttörooleista 1930-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä hän sai näytelläkseen useiden menestysnäytelmien naispääosia, kunnes 1960-luvulla hänen roolitehtävänsä alkoivat vähetä ja pienentyä. Näyttelijänlaadultaan Ikonen oli ennen kaikkea komedioiden pirteä kaunotar ja klassikkonäytelmien tyylikäs sankaritar.[2] Hänellä oli muun muassa seitsemäntoista Shakespeare-tehtävää ja kuusi Molière-roolia. Lisäksi hän näytteli lukuisissa Serpin, Mika Waltarin ja muiden suomalaiskirjailijoiden huvinäytelmissä. Erityisen menestyksekäs oli Lady Teazlen rooli Richard Brinsley Sheridanin komediassa Juorukoulu.[3][4]
Ikonen sai vuonna 1944 ensimmäisen naispääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Vaivaisukon morsian. Vuonna 1964 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla. Ikoselta julkaistiin omaelämäkerta Tähtiaika vuonna 1980.
Ansa Ikonen oli aviossa kollegansa Jalmari Rinteen kanssa vuodesta 1939 tämän kuolinvuoteen 1985. Heillä on kaksi tytärtä, Katriina (s. 1939) ja Marjatta Rinne (s. 1945).
- ↑ Loivamaa & Vekkeli, s. 256
- ↑ Loivamaa & Vekkeli, s. 175
- ↑ Tainio, s. 180
- ↑ Elonet – Ikonen, Ansa