Antiikkisaagat (saks. Antikensagas) ovat keskiajan Islannissa kirjoitettuja kansankielisiä saagoja, jotka pohjautuvat yhdelle tai useammalle latinankieliselle historianteokselle. Islantilaisen historian sijaan ne käsittelevät keskiaikaista maailmanhistoriaa, mutta liittyvät islantilaisen proosamuotoisen kerronnan perinteeseen. Antiikkisaagoja on alettu laatia Islannissa jo varhain, todennäköisesti jo 1100-luvulla. Osa niistä on todennäköisesti vanhempia kuin suulliselle kertomusperinteelle pohjautuvat islantilaiset saagat, kuten islantilaissaagat ja kuningassaagat. Vaikka suurin osa saagoista yleensä on anonyymejä, antiikkisaagojen laatijoista tiedetään nimeltä ainakin kaksi, Þingeyrarin luostarin munkki Gunnlaugur Leifsson (k. 1218/1219) sekä kirkkoherra Brandr Jónsson (k. 1264).[1] Termin ”antiikkisaagat” esitteli ja otti käyttöön Stefanie Würth vuonna 1998 ilmestyneessä tutkimuksessaan Der ”Antikenroman” in der isländischen Literatur des Mittelalters. Tätä ennen antiikkisaagat oli monessa yhteydessä luokiteltu käännettyihin ritarisaagoihin.[2] Antiikkisaagoja ei ole suomennettu.