Antikristus

Antikristus (m.kreik. ἀντίχριστος, antíkhristos, "vastakristus" tai "sijaiskristus") on kristinuskon mukaan Saatanan lähettämä Kristuksen vastustaja, joka Kristuksen jälleentulemisen edellä on nostava taisteluun kaikki jumalanvastaiset voimat, mutta jonka Kristus on voittava. Nimitys itsessään esiintyy Raamatussa vain Johanneksen kirjeissä.^[1] Jotkut yhdistävät Antikristuksen myös petoon, joka mainitaan Ilmestyskirjassa.^[2]

Kristillisessä eskatologiassa Antikristus kuvataan täydellisen pahana ja totuuden vastustajana, vaikka maailmaan ilmaantuessaan esiintyykin pettävästi hyvänä ja totuuden tuojana. Trinitaarisen eli kolmipersoonaisen näkemyksen mukaan Saatana pyrkii jäljittelemään Jumalan kolminaisuutta ja tuo voimansa esiin lopun aikoina kolmessa persoonassa, jotka Ilmestyskirja mainitsee: Lohikäärme (Saatana tai Paholainen), Peto (Antikristus) ja Väärä profeetta (Epäpyhä Henki). Petoon yhdistetään myös "Pedon merkki" ja Pedon nimen luku "666", joka on "erään ihmisen luku".^[3]

Historiassa antikristuksena on pidetty muun muassa keisari Neroa ja Domitianusta. Martti Luther katsoi paavin olevan antikristus ja käsitys olikin pienin erotuksin vallalla protestanttisissa kirkoissa 1900-luvun alkuun asti. 1900-luvulla yleistyi futuristinen tulkintatapa jonka mukaan antikristus on aikojen lopussa Eurooppaa ja Lähi-itää tai jopa koko maailmaa hallitseva diktaattori.^lähde? 1900-luvun aikana onkin pidetty monia silloin hallinneita diktaattoreja antikristuksina, erityisesti Adolf Hitleriä. Kylmän sodan aikaan osassa Yhdysvaltain vanhoillisissa piireissä antikristuksena pidettiin kommunistijohtaja Josif Stalinia.

1. ↑ 1. Joh. 2:18; 1. Joh. 2:22; 2. Joh. 1:7.
2. ↑ Esimerkiksi Ilm. 11:7
3. ↑ Ilm. 13:16–18