Pyhä Antonius Padovalainen | |
---|---|
Francisco de Zurbaránin maalaus, 1627–1630. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1195 Lissabon, Portugalin kuningaskunta |
Kuollut | 13. kesäkuuta 1231 (35–36 vuotta) Arcella, Verona |
Kansalaisuus | portugalilainen |
Ammatti | pappi |
Arvonimi | Kirkonopettaja |
Vanhemmat | Martin Bouillon ja Theresa Tavejra |
Muut tiedot | |
Lempinimet | Malleus Haereticorum (harhaoppisten vasara) |
Osa artikkelisarjaa |
Kristillinen mystiikka |
---|
Pyhä Antonius Padovalainen (ital. Sant’Antonio da Padova; alun perin: Fernando Martins de Bulhões; 1195 Lissabon — 13. kesäkuuta 1231 Arcella) oli roomalaiskatolinen portugalilainen fransiskaani, pappi, pyhimys ihmeidentekijä ja kirkonopettaja.[1][2] Hän on laivojen haaksirikkojen, nälkiintymisen, Amerikan intiaanien, amputoitujen, eläinten, aasien, venemiesten, Brasilian, Texasin Beaumontin hiippakunnan, kotieläinten, vanhojen ihmisten, odottavien äitien, uskon eukaristiaan, Italian Ferrazzanon, kalamiesten, satojen, hevosten, Portugalin Lissabonin, postin, merimiesten, sorrettujen ihmisten, Italian Padovan, köyhien, Portugalin, kadonneiden asioiden etsijöiden, steriiliyden, sikopaimenten, Tigua-intiaanien ja vaeltajien suojeluspyhimys.[3] Hänen symboleitaan ovat Jeesus-lapsi kirjan päällä, liljat, kalat, pullo ja krusifiksi, muuli, raha-arkku ja ihmissydän, sydän, tuli, kuvattuna kirjaa pitelevänä sekä leipä.[3] Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi vuonna 1232, ja paavi Pius XII julisti hänet kirkonopettajaksi 16. tammikuuta 1946.[1][2] Katolinen kirkko viettää pyhimyksen juhlapäivää 13. kesäkuuta eli päivänä, jona hän kuoli 36-vuotiaana.[1][2]
Roomalaiskatolisessa messussa pyhää Antoniusta on muistettu seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:[4]
»Orémus. Ecclésiam tuam, Deus, beáti Antónii Confessóris tui sollémnitas votiva lætíficet: ut spirituálibus semper muniátur auxíliis et gáudiis pérfrui mereátur ætérnis.»
Pyhä Antonius eli neljän seuraavan paavin hallintoaikoina:[5] Celestinus III, (1191–98) Innocentius III, (1198–1216) Honorius III (1216–27) ja Gregorius IX (1227–41).
Pyhälle Antoniukselle on laadittu latinankielisiä litanioita, hetkipalveluksen pienoisversio, ja hänestä on joskus käytetty nimitystä Malleus Haereticorum, eli harhaoppisten vasara.[6] Antoniuksen on uskottu laatineen vuosisatoja fransiskaanien suosiossa olleen latinankielisen rukouksen Ecce Crucem Domini.[7]