Apokalypsi

Apokalypsi (m.kreik. ἀπōκάλυψις, apokálypsis; kirjaimellisesti ”verhon nostaminen tai poistaminen”)^[1] tarkoittaa varsinkin Ilmestyskirjaa, mutta myös muita viimeistä aikaa käsittelevää kirjallisuutta. Muuhun kirjallisuuteen kuuluu Raamatusta Danielin kirja. Myöhäisjuutalaisuuden ajalta näitä ovat Henokin kirjat, Riemujuhlien kirja, Patriarkkojen testamentit, Neljäs Esran kirja sekä Baarukin ilmestykset. Varhaiskristillisiä apokalypseja ovat muun muassa Hermaan Paimen, Pietarin ilmestys ja Paavalin ilmestys.^[2]

Varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden käsitteistössä salattujen asioiden ilmestystä, jonka Jumala on antanut valitsemalleen profeetalle; tavallisesti termiä käytetään kuvaamaan tällaisen ilmestyksen kirjoitettua muotoa. Apokalyptisellä kirjallisuudella eli ilmestyskirjallisuudella on suuri merkitys juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä, koska tietyt uskon käsitteet, kuten kuolleiden ylösnousemus, tuomiopäivä, taivas ja helvetti kuvataan parhaiten niissä. Apokálypsis-sana näyttää syntyneen kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa, joilta se on siirtynyt kristityille.^lähde?

Toiselta vuosisadalta lähtien nimitystä käytettiin useista juutalaisista ja kristillisistä kirjoista, joissa on samanlaisia piirteitä. Johanneksen ilmestyksen lisäksi kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen ja muut mainitsevat Pietarin ilmestyskirjan. Myös muun muassa Aadamin ja Abrahamin ilmestykset tunnetaan.^lähde?

1. ↑ Broby-Johansen, R.: ”Apokalypsis”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 196. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3964-1
2. ↑ Gilbrant, Thoralf, Odeberg, Hugo, Saarisalo, Aapeli & Koilo, Toivo (toim.): Iso Raamatun Tietosanakirja, s. 10. (Osa 1) Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1988. ISBN 951-606-041-2