Apostasia (m.kreik. αποστασία, apostasía, sanoista από apó, 'kaukana', στάσις stásis, 'asento') merkitsee julkista uskosta luopumista. Erityisesti ilmausta käytetään kristinuskosta luopumisesta, mutta sillä voidaan viitata myös muista uskonnoista luopumiseen.
Roomalaiskatolisessa kirkossa apostasialla viitataan myös papin virasta luopumiseen eli siirtymistä hengellisestä säädystä maalliseen.[1]
Rooman keisari Julianus (361–363) sai lisänimen Apostata, koska hän luopui kristinuskosta ja suosi kreikkalaista filosofiaa ja erityisesti uusplatonismia.