Arne Edvard Nevanlinna (5. kesäkuuta 1925 Helsinki − 7. elokuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija ja arkkitehti. Hän oli professori (h.c.) vuodesta 1986[2].
Nevanlinnan kirjalliseen tuotantoon kuuluvat muun muassa teokset Isän maa, Meidän sota, Harharetkiä Helsingissä ja Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille (yhdessä puolisonsa Anja Kervanto Nevanlinnan kanssa). Aiheet ja tyyli vaihtelevat sukukronikasta persoonalliseen jutunkerrontaan ja muisteluun sekä tiukasti kantaa ottavaan asiatekstiin. Hänen tekstinsä pysyvät etäällä sellaisesta paatoksesta, joka liitetään usein varsinkin sota-ajan muisteluteoksiin.
Nevanlinnan esikoisromaani Marie oli vuoden 2008 Finlandia-palkintoehdokkaana. Tammikuussa 2009 ilmestyi kirjoituskokoelma Vallan reunassa, joka perustuu Nevanlinnan blogikirjoituksiin kevään 2007 ja syksyn 2008 välisenä aikana.
Nevanlinna oli yksi WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon saajista vuonna 2012. Palkinto on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä.[3]
Nevanlinnan isä oli matemaatikko ja akateemikko Rolf Nevanlinna. Nevanlinnan poika on kirjailija ja filosofi Tuomas Nevanlinna.[4]
- ↑ Kirjailija ja arkkitehti Arne Nevanlinna on kuollut iltalehti.fi. Viitattu 8.8.2016.
- ↑ Arne Nevanlinna WSOY. Arkistoitu 28.12.2010. Viitattu 18.2.2011.
- ↑ WSOY:n kirjallisuussäätiö jakoi 10 tunnustuspalkintoa 3.10.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 3.10.2012.
- ↑ Kirjailija Arne Nevanlinna on kuollut Yle Uutiset. 8.8.2016. Viitattu 13.2.2025.