Attalos I

Attalos I
Pergamonin hallitsija
Valtakausi	241 eaa.–197 eaa.
Edeltäjä	Eumenes I
Seuraaja	Eumenes II
Syntynyt	269 eaa. Pergamon
Kuollut	197 eaa. Pergamon
Puoliso	Apollonis Kyzikoslainen
Lapset	Eumenes II Attalos II Filetairos Athenaios
Suku	Attalidit
Isä	Attalos
Äiti	Antiokis

Attalos I Soter (269–197 eaa.)^[1] oli nykyisessä Turkissa sijainneen kaupunkivaltio Pergamonin hallitsija vuosina 241 eaa.–197 eaa. Attaloksen isän serkku Eumenes I adoptoi hänet ja teki hänestä perillisensä.^[2] Attalos oli ensimmäinen attalidien hallitsijasuvun jäsen, joka julistautui kuninkaaksi.^[3] Hänen vanhempansa olivat Attalos ja seleukidiprinsessa Antiokhis.

Attalos saavutti tärkeän voiton galatialaisista, jotka olivat tunkeutuneet Traakiasta Vähään-Aasiaan. Galatialaiset olivat ryövänneet Vähää-Aasiaa vuosia, ilman että kukaan olisi pystynyt pysäyttämään heitä. Voittonsa ansiosta Attalos sai lisänimen Soter, joka tarkoittaa "pelastajaa". Voittonsa jälkeen hän julistautui myös kuninkaaksi.

Attalos oli rohkea ja kyvykäs kenraali sekä Rooman valtakunnan uskollinen liittolainen. Hän oli tärkeässä osassa ensimmäisessä ja toisessa makedonialaissodassa Filippos V:tä vastaan. Hän teki laivastonsa kanssa useita sotaretkiä Makedonian alaisille alueille Aigeianmerellä. Ensimmäisen makedonialaissodan aikana Attalos valtasi Aiginan saaren Pergamonille. Toisen sodan aikana Andros joutui Pergamonin valtaan. Attalos oli joutua Filippoksen vangiksi kahdesti, mutta pääsi hädin tuskin pakenemaan.

Attalos kuoli toisen makedonialaissodan loppupuolella 72-vuotiaana saatuaan muutama kuukautta aikaisemmin sydäninfarktin. Attaloksen jälkeen kuninkaaksi tuli hänen poikansa Eumenes II.

1. ↑ Livius, 33.21–22, kertoo että Attalos kuoli Corneliuksen ja Minuciuksen ollessa konsuleja (197 eaa.) ja ollessaan 72-vuotias. Attalos hallitsi 44 vuotta. Polybios, 18.41, kertoo myös Attaloksen eläneen 72 vuotta ja hallinneen 44 vuotta. Strabon, 13.4.2, kertoo, että Attalos hallitsi 43 vuotta.
2. ↑ Strabon, 13.4.2, kertoo, että Eumenes ja Attalos olivat serkkuja. Pausanias, 1.8.1, kertoo samoin. Nykyajan tutkijat luulevat, että Strabon on hypännyt yhden sukupolven yli. (Hansen s. 26)
3. ↑ Strabon, 13.4.2; Polybios, 18.41.