Audacious-luokka | |
---|---|
![]() Piirros luokan suojasta ja aseistuksesta |
|
![]() |
|
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
Audacious ja Invincible: 6 106 t Iron Duke ja Vanguard: 6 034 t |
Pituus |
Audacious ja Invincible: 85 m Iron Duke ja Vanguard: 104,01 m |
Leveys | 16 m |
Syväys |
Audacious ja Invincible: 6,88 m Iron Duke ja Vanguard: 7,06 m |
Nopeus |
Audacious ja Invincible: 13,5 solmua Iron Duke ja Vanguard: 13 solmua |
Miehistöä | 450 |
Aseistus | |
Meritorjunta |
Audacious ja Invincible: 10 × 9" (12 ton) MLR -tykkiä 4 × 64 naulan 71 cwt MLR -tykkiä Iron Duke ja Vanguard: 10 × 9" tykkiä 4 × 6" tykkiä 6 × 20 naulan tykkiä |
Audacious-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuoden 1867 laivasto-ohjelmaan kuuluneen neljän ironclad-taistelulaivan muodostama alusluokka Viktoriaanisella ajalla. Amiraliteetin esityksestä luokan suunnitteli Sir Edward Reed, jonka tehtävänä oli suunnitella 2. luokan taistelulaivat kaukaisille laivastoasemille.
Taustana oli Ranskan suunnitelmat kasvattaa siirtomaihin sijoitettujen alustensa kokoa. HMS Monarch oli rakenteilla ja HMS Captain oli hankintalistalla. Kumpikin aluksista oli tykkitornein varustettuja aluksia, joten tykkitornien käyttöön oli paineita myös uudessa alusluokassa. Amiraliteetti kuitenkin määräsi tykit sijoitettavaksi alusten laidoille perinteisten linjalaivojen tapaan ja ainoastaan rannikoilla toimiviin aluksiin asennettaisiin tornit, joiden avulla voitiin pienentää alusten uppoumaa.
Alusten suunniteltujen palveluspaikkojen etäisyyden ja aikakauden höyrykoneiden tehottomuuden vuoksi aluksiin tuli asentaa täystakila. Takila muutettiin myöhemmin prikitakilaksi, jolloin ei tarvittu yhtä paljon miehistöä purjeiden hoitamiseen.[1]