A-sarjan moottorit ovat alun perin Austin Motor Companyn suunnittelemia ja rakentamia, nestejäähdytteisiä, nelisylinterisiä rivimoottoreita. Ne tulivat markkinoille vuonna 1951, Austin A30-mallin voimanlähteenä, ja niiden tuotanto päättyi vuonna 2000, Minin valmistuksen loppumisen myötä. Moottoria käytettiin sekä pitkittäisasennuksessa takavetoisiin että poikittaisasennuksessa etuvetoisiin autoihin. Sylinterilohko ja -kansi ovat valurautaa, kampiakseli on tuettu kolmella runkolaakerilla. Yksirivisen ketjun käyttämä nokka-akseli sijaitsee lohkossa, useissa versioissa on lohkon kyljessä peltiluukut, joiden kautta on pääsy venttiilinnostajille. Venttiilikoneisto on työntötankojen ja keinuvipujen käyttämä OHV. Sylinterikannen suunnitteli kansispesialisti Harry Weslake — hän suunnitteli kansia mm. Jaguarille, sekä moneen voitokkaaseen kilpamoottoriin. Moottoriversiot ovat kahta poikkeusta lukuun ottamatta ns. pitkäiskuisia. ts. poraus on pienempi kuin iskunpituus.
Jo 1930-luvulla alkaneen yhteistyön tiimoilta japanilainen Nissan alkoi 1950-luvun alussa valmistaa A-sarjan moottoreita lisenssillä. Pian tehdas kehitti niitä edelleen ja A-sarjan moottorit olivat perusta monelle Nissanin omalle moottorille. Syystä voidaan katsoa Nissanin luotettavan maineen muodostuneen 1960 - 70 lukujen, Austin A-sarjan moottoreihin perustuvan tekniikan ansiosta.