Baldomero Espartero | |
---|---|
![]() Antonio María Esquivelin maalaama muotokuva vuodelta 1841. |
|
Espanjan pääministeri | |
1840–1841
|
|
Edeltäjä | Vicente Sancho |
Seuraaja | Joaquín María Ferrer Cafranga |
Sijaishallitsija | |
17. lokakuuta 1840 – 23. heinäkuuta 1843
|
|
Edeltäjä | Maria Kristiina |
Seuraaja | - (Isabella II tuli täysi-ikäiseksi) |
Espanjan pääministeri | |
1854–1856
|
|
Edeltäjä | Ángel Saavedra Ramírez de Baquedano |
Seuraaja | Leopoldo O'Donnell Joris |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. helmikuuta 1792 Granátula, Ciudad Real |
Kuollut | 8. tammikuuta 1879 Logroño, La Rioja |
Arvonimi | Vergaran ruhtinas de la Victorian herttua Luchanan kreivi |
Puoliso | María Jacinta Martínez de Sicilia y Santa Cruz |
Tiedot | |
Puolue | edistyksellinen puolue (Partido Progresista) |
![]() Nimikirjoitus |
|
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Espanja |
Sotilasarvo | kenraali |
Taistelut ja sodat | ensimmäinen karlistisota |
Joaquín Baldomero Fernández Espartero Álvarez de Toro, Vergaran ruhtinas, de la Victorian herttua, Luchanan kreivi (27. helmikuuta 1792 Granátula – 8. tammikuuta 1879 Logroño)[1] oli espanjalainen kenraali ja poliitikko. Hän johti hallituksen joukot voittoon vuosien 1833–1839 ensimmäisessä karlistisodassa ja oli vuosina 1840–1843 Espanjan tosiasiallinen johtaja, ensin pääministerinä ja vuodesta 1841 sijaishallitsijana. Hän oli toisen kerran pääministerinä vuosina 1854–1856. Esparteroa kutsuttiin nimellä El Pacificador de España eli ”Espanjan rauhoittaja”.