Itä-Bengalissa sijaitseva Bangladeshin kansantasavalta on lähes koko historiansa ajan ollut Intian niemimaalla hallinneiden valtakuntien syrjäistä reuna-aluetta. Antiikin aikoina Bengalia hallitsivat buddhalaiset kuningaskunnat ja 1200-luvulta lähtien islamilaiset sulttaanikunnat.[1][2] 1700-luvulla brittiläisten siirtomaavalta laajeni koko Bengalin alueelle.[3]
Siirtomaavallan purkauduttua Brittiläinen Intia jaettiin hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Nykyisen Bangladeshin alue liitettiin Pakistaniin ja siitä muodostui erillään muusta Pakistanista ollut Itä-Pakistan. Pakistanin valta Bengalissa osoittautui toimimattomaksi alusta alkaen. Itä- ja Länsi-Pakistanilla oli täysin erilainen kieli ja kulttuuri ja ainoa niitä yhdistävä tekijä oli yhteinen uskonto. Itä-Pakistanissa asui suurin osa Pakistanin väestöstä, mutta lännessä sijainnut maan keskushallinto ei suostunut antamaan itäpakistanilaisille poliittista sananvaltaa. Idässä protestoitiin Länsi-Pakistanin hallintoa vastaan ja tilanne kehittyi sodaksi idän ja lännen välillä, jossa Intia asettui tukemaan Itä-Pakistania. Intian tuella Itä-Pakistan itsenäistyi Bangladeshin tasavallaksi vuonna 1971.[4][5]
Bangladeshin valtio kohtasi vaikeuksia heti alusta alkaen. Maassa kärsittiin elintarvikepulasta ja maassa nähtiin useita sotilasvallankaappauksia. Toisiaan seuranneet vallankaappaukset ajoivat maan 1980-luvulla sotilasdiktatuuriin, joka kaatui demokratiaa vaatineiden väkivaltaisten protestien jälkeen vuonna 1990. Diktatuurin kaatumisen jälkeen maa on palannut parlamentaariseen demokratiaan, mutta poliittinen sekasorto on jatkunut edelleen.[6][7]
<ref>
-elementti; viitettä cs4
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä eb1
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä cs6
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä eb3
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä MMM
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä eb4
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä bbctl
ei löytynyt