Beggars Banquet The Rolling Stones | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Olympic -studiot, Lontoo, 17. maaliskuuta 1968 – 25. heinäkuuta 1968 | |
Julkaistu | 6. joulukuuta 1968 7. joulukuuta 1968 | |
Formaatti | LP, CD, MC, SACD [1] | |
Tuottaja(t) | Jimmy Miller | |
Tyylilaji | rock, blues rock | |
Kesto | 39.47 | |
Levy-yhtiö | Decca Records London Records | |
Muut kannet | ||
takakansi Kansi, jolla albumi alun perin julkaistiin. | ||
Listasijoitukset | ||
The Rolling Stonesin muut studioalbumit | ||
Their Satanic Majesties Request 1967 |
Beggars Banquet 1968 |
Let It Bleed 1969 |
Singlet albumilta Beggars Banquet | ||
|
Beggars Banquet on brittiläisen rockyhtyeen The Rolling Stonesin joulukuussa 1968 julkaistu albumi. Albumilla yhtye palasi sille perinteisempään rhythm and blues -musiikkiin edellisen albumin Their Satanic Majesties Requestin psykedeelisten vaikutteiden jälkeen. Paluusta musiikillisille juurille vihjasi tosin jo alkukesästä julkaistu single "Jumpin' Jack Flash", joka nousi listaykköseksi Britanniassa. Albumi oli ensimmäinen, jonka tuotti Jimmy Miller, ja samalla se jäi viimeiseksi, jolla kitaristi Brian Jones oli kunnolla mukana.
Beggars Banquetin tunnetuin kappale on avausraita "Sympathy for the Devil". Myös kakkospuolen aloittava "Street Fighting Man" luetaan yhtyeen klassikoihin.
Joulukuun 10.–11. päivä 1968 yhtye kuvasi The Rolling Stones Rock and Roll Circus -konserttielokuvan yhdessä muiden huippuartistien kanssa tarkoituksenaan promovoida uutta albumia. Yhtye kuitenkin hyllytti elokuvan, ja se julkaistiin vasta vuonna 1996.
Levyn alkuperäistä Barry Feinsteinin suunnittelemaa kansikuvaa, jossa oli kuvattuna WC, jonka seinillä on kirjoitusta, ei aikoinaan hyväksytty levy-yhtiössä (ks. ylin kuva). Siksi albumi julkaistiin alun perin sovinnaisemmalla kannella varustettuna (ks. muut kannet; alempi kuva). Idea korvaavaan kansikuvaan tuli The Beatlesin nimikkoalbumista, joka oli julkaistu vain pari viikkoa ennen Beggars Banquetia. Alkuperäisellä kansikuvalla varustettuna albumi julkaistiin vasta vuonna 1984, jolloin siitä ilmestyi ensimmäinen cd-versio.
Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi albumin kaikkien aikojen top 500 -albumilistallaan sijalle 57.