Besermanit

Besermanit^[1] (udmurtiksi бесерманъёс, besermanjos) ovat udmurteille läheinen etninen ryhmä Udmurtian luoteisosassa ja Kirovin alueella Venäjällä. He puhuvat suomalais-ugrilaisen udmurtin kielen besermanin murretta, jossa on eräitä turkkilaisten kielten piirteitä. Besermanit pitävät itseään yleensä udmurteista erillisenä etnisenä ryhmänä^[2].

Besermanit asuvat Vjatkan sivujoen Tšeptsan varrella Udmurtian Balezinon, Glazovin, Jarin ja Jukamenskojen piireissä sekä Kirovin alueen lähiseuduilla. Monissa besermanikylissä asuu myös muita udmurtteja, tataareja ja venäläisiä. Vuonna 1926 besermaneja laskettiin olleen 10 000 henkeä, mutta myöhemmissä Neuvostoliiton väestönlaskennoissa heidät luettiin udmurteiksi.^[3] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 3 100 besermania.^[4]

Venäläisissä 1200–1400-lukujen kronikoissa mainitaan Volgan varrella ja Kaman alajuoksulla asunut besermanien kansa. 1600-luvun lähteissä he esiintyvät Tšeptsajoen varrella, jossa heitä nimitettiin usein tšuvasseiksi. Nykytietämyksen valossa he ovat alun perin eteläisiin udmurtteihin kuulunut ryhmä, johon turkkilaiset kansat ovat vaikuttaneet voimakkaasti. Volgan Bulgariassa osa eteläudmurteista omaksui islamin, johon myös ryhmän nimitys perustunee (venäjän musulmane, basurmany ’muslimit’).^[3] Venäläisiä nimityksiä besermjane, besermene, bisurmene on käytetty myös monista muista Volgan–Uralin seudulla asuneista kansanryhmistä.^[5] Mongolien hävitettyä Volgan Bulgarian besermanit pakenivat nykyiselle asuinseudulleen.^[3]

1700-luvulla besermanit käännytettiin ortodokseiksi, mutta he ovat säilyttäneet myös perinteisiä uskomuksia ja islamin tapoja. Mullahit vierailivat vuosittain besermanikylissä ja heidän osallistumistaan hautajaisiin pidettiin välttämättömänä. Uskonto näkyi myös ruokakulttuurissa. Besermanit eivät 1900-luvun alkuun saakka syöneet sianlihaa, mutta valmistivat tataarien tavoin hevosenlihasta tehtyjä ruokalajeja. Aineellinen kulttuuri ei merkittävästi poikennut muista udmurteista.^[6]

Viime aikoina besermanien kansallinen itsetunto on lujittunut. Vuonna 1990 perustettiin oma kulttuuriseura ja vuonna 1992 Udmurtian korkein neuvosto tunnusti heidät erilliseksi kansaksi. Vuonna 2000 Venäjän hallitus myönsi besermaneille Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan aseman.^[7]

Ohjelmasarjan Suomensukuiset 30 päivässä (2013) neljännessä jaksossa näyttelijä Ville Haapasalo kuvausryhmineen yrittää tutustua besermanien elämään Balezinon piirin Jundan kylässä. Jundan maalaiskunnassa, jonka keskuksena tämä kylä toimii, asui vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 1 503 henkeä.^[8]

1. ↑ Lehtinen, Ildikó: Marit, mordvalaiset ja udmurtit: Perinteisen kulttuurin tietosanakirja, s. 10. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-644-7
2. ↑ Edygarova, Svetlana: Udmurt. Teoksessa Marianne Bakró-Nagy, Johanna Laakso & Elena Skribnik (toim.): The Oxford Guide to the Uralic Languages. Oxford University Press, 2022.
3. ↑ ^{a b c} Narody Rossii: entsiklopedija, s. 113. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
4. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 12.6.2009. (venäjäksi)
5. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 20. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6
6. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 113–114. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
7. ↑ Ministerstvo natsionalnoi politiki Udmurtskoi Respubliki: Besermjane minnac.ru. Arkistoitu 11.11.2009. Viitattu 12.6.2009. (venäjäksi)
8. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä RuCensus2010vol1.11 ei löytynyt