Betyyli

Betyyli on antiikin maailmassa tunnettu pyhä kivi, joka itse oli jumala tai jossa jumala asui. Kreikaksi se on Baitylos (m.kreik. βαίτυλος)^[1] ja latinaksi Baetylus, mutta sana tulee alun perin hepreasta, missä Beith-El tarkoitti ”Jumalan taloa”. Kiven palvonta tunnetaan nimellä ”litolatria”.

Antiikin tunnetuimpiin kuuluva betyyli oli Apollonin temppelissä Delfoissa, missä sijaitsi kartionmuotoinen pyhä kivi omfalos eli maailman napa. Se oli muinainen meteoriitti.^[2] Kiven palvonta Roomassa liittyi Kybelen kulttiin. Vuonna 204 eaa. Pergamonin kuningas Attalos I luovutti roomalaisten lähetystölle fryygialaisen hedelmällisyyden ja elinvoiman jumalattaren Kybelen pyhän kiven, joka tuotiin Roomaan. Palatiumin kukkulalle rakennettiin Kybelelle oma temppeli.^[3]

Vanhassa Testamentissa kivi liittyy Jaakobin uneen. Jumala lupasi tälle unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Raamattu kertoo: ”Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel”.^[4] Myös tässä sana tarkoitti Jumalan taloa.^[5]

Tarina Jaakobin unesta muuttui Lähi-idän arabeille tärkeäksi jo varhain Volker Poppin numismaattisen tulkinnan mukaan. Sen mukaan kalifi Abd al-Malik oli antanut lyödä 600-luvun lopulla kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta eli ”todistuskivi”. Se todisti Jumalan liitosta Jaakobin kanssa. Kivipatsas korvasi al-Malikin kolikoissa ristiaiheen ja esitti tällöin liittosopimusta Jumalan kanssa.^[6]

Betyylien palvonta oli yleistä muinaisessa Petrassa, joka nykyään sijaitsee Jordaniassa.^[5] Kaaban musta kivi kuuluu myös antiikin betyyleihin. Islaminuskon tiukan yksijumalaisuuden takia se ei kuitenkaan ole palvonnan kohde.

Alttaria pidetään betyylin myöhempänä kehitysvaiheena ^[7]

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: βαίτυλος, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. ↑ Flacelière, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 210. Helsinki: WSOY, 1959/2004. ISBN 951-0-19873-0
3. ↑ Castrén, 2011, s. 310
4. ↑ 1. Moos 28:18–19
5. ↑ ^{a b} Robert Wenning: The Betyls of Petra. Bulletin of the American Schools of Oriental Research, 2001, Nro 329, s. 79–95. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
6. ↑ Popp, Volker, 2010, s. 59. Teoksessa: Ohlig & Puin, 2010
7. ↑ Baetylus Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.12.2020.