Bjarmia

Olaus Magnus (1539) sijoitti Bjarmian Kuolaan, jonka hän kuvitteli kannakseksi Vienanmeren ja Jäämeren välille. Martti Haavio on arvellut kartan kotkan kuvaavan bjarmeille tärkeää myyttistä olentoa.

Bjarmia (< skand. Bjarmaland) eli Bjarmien maa on islantilaisissa saagoissa ja eräissä muissa skandinaaviseen traditioon pohjautuvissa keskiaikaisissa lähteissä esiintyvä alue, joka sijaitsi Jäämeren tai Vienanmeren rannoilla.

Tietoja Bjarmiasta on parissakymmenessä saagassa sekä eräissä muinaisenglannin- ja latinankielisissä lähteissä, jotka kertovat tapahtumista noin vuosina 890–1250. Tämän jälkeenkin Bjarmiaa on käytetty aluenimenä 1600-luvulle asti. Eräät osat Bjarmiasta sijaitsivat oletettavasti Vienanmeren rannalla, Vienanjoen suulla, nykyisen Arkangelin alueella ja tätä ympäröivillä seuduilla.

Vuonna 1947 Dmitri Bubrih ehdotti, että Bjarmia tulisi jonkin itämerensuomalaisen kielen sanasta, jota vastaisi nykysuomen perämaa.[1]

  1. Saarikivi, Janne: Substrata Uralica – Studies on Finno-Ugrian Substrate in Northern Russian Dialects Helsingin yliopisto. Viitattu 10.7.2020.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne