Blade Runner | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Ridley Scott |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | Philip K. Dickin romaaniin Palkkionmetsästäjä |
Tuottaja | Michael Deeley |
Säveltäjä | Vangelis |
Kuvaaja | Jordan Cronenweth |
Leikkaaja |
|
Tuotantosuunnittelija | Lawrence G. Paull |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä | Warner Bros. Pictures |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 117 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 28 miljoonaa dollaria |
Tuotto | 33 139 618 dollaria |
Seuraaja | Blade Runner 2049 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Blade Runner, Suomessa myös nimellä Blade Runner – Metropolis 2020,[1][2][3] on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen neo-noir-tieteiselokuva. Sen ohjasi Ridley Scott. Pääosissa ovat Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young ja Edward James Olmos. Hampton Fancherin ja David Webb Peoplesin käsikirjoitus perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin Palkkionmetsästäjä (1968).
Elokuva on dystopia, joka sijoittuu vuoden 2019 Los Angelesiin. Blade Runner kuvaa tulevaisuutta, jossa vaikutusvaltainen Tyrell-yhtiö on rakentanut synteettisiä ihmisiä eli replikantteja työskentelemään avaruussiirtokunnissa. Eräästä tällaisesta synkästä työleirisiirtokunnasta pakenee Roy Batty -nimisen replikantin (Rutger Hauer) johtama joukko takaisin Maahan. Ylirasittunut poliisi Rick Deckard (Harrison Ford) suostuu vastahakoisesti viimeisenä toimeksiantonaan etsimään paenneet replikantit. Tutkinnan aikana Deckard tapaa Rachaelin (Sean Young), kehittyneen androidin (taikka gynoidin) joka saa hänet kyseenalaistamaan tehtävänsä.
Blade runner on eräänlainen palkkionmetsästäjä tai eliminoija. Termin alkuperäinen suomennos oli ”teräratas”.
Alkuaan Blade Runner tuotti Pohjois-Amerikan elokuvateattereissa odotettua vähemmän ja jakoi kriitikkojen mielipiteet. Osa kehui sen teemojen monimutkaisuutta ja visuaalista ilmettä, kun taas toiset olivat tyytymättömiä sen epätavanomaiseen tahditukseen ja juoneen. Siitä on kuitenkin sittemmin muodostunut suosittu kulttielokuva, ja monet kriitikot pitävät sitä nykyisin yhtenä kaikkien aikojen parhaista tieteiselokuvista. Lavastuksestaan kehuttu Blade Runner on säilynyt neo-noir-elokuvien johtavana esimerkkinä, ja sillä on ollut suuri vaikutus moniin myöhempiin tieteiselokuviin, -videopeleihin, -animeihin ja -televisiosarjoihin. Vangelisin säveltämää elokuvan musiikkia on kehuttu, ja se oli vuonna 1983 parhaan sävellyksen Bafta- ja Golden Globe -ehdokkaana.
Philip K. Dickin teokset saivat elokuvan ansiosta huomiota, ja myöhemmin tehtiin useita hänen teoksiinsa perustuvia elokuvia. Ohjaaja Ridley Scott pitää Blade Runneria ”todennäköisesti” elokuvistaan ehyimpänä ja henkilökohtaisimpana. Vuosi ensi-iltansa jälkeen elokuva sai arvostetun Hugo-palkinnon parhaasta draamallisesta esityksestä, ja vuonna 1993 se valittiin Yhdysvaltain National Film Registryyn ”kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä”.lähde?
Elokuvasta on tehty seitsemän eri leikkausversiota. Elokuvastudioiden johtohenkilöt ovat tehneet elokuvan leikkaukseen kiisteltyjä muutoksia, jotka eivät ole miellyttäneet ainakaan ohjaajaa. Ohjaajan versio eli The Director's Cut julkaistiin vuonna 1992 sen jälkeen, kun yleisö reagoi versioon voimakkaasti koenäytöksissä. Nimestä huolimatta Scott ei kokenut saavansa riittävää sananvaltaa versioon. Elokuva julkaistiin ensimmäisten joukossa DVD:nä, tosin keskinkertaisella ääni- ja videolaadulla. Vuonna 2007 Warner Bros. julkaisi 25-vuotisjuhlaksi digitaalisesti remasteroidun The Final Cut -version, ainoan, johon Scott on voinut käyttää täydellistä luovaa toimivaltaa. Tätä versiota esitettiin valikoiduissa teattereissa, ja se julkaistiin DVD:nä, HD DVD:nä ja Blu-raynä.
Jatko-osa Blade Runner 2049 sai ensi-iltansa lokakuussa 2017.
Amazon Studios valmistelee molempien elokuvien jatko-osaksi tarkoitettua televisiosarjaa Blade Runner 2099.[4] Animesarja Blade Runner: Black Lotus julkaistiin syksyllä 2021.[5]