Boris Blacher

Boris Blacher (6. tammikuuta 1903 Niutšvang^[1] – 1975) oli virolaissyntyinen saksalainen säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluvat mm. kamarioopperat Fürstin Tarakanowa, Die Flut (Tulva), Romeo und Julia, Abstrakte Oper n:r 1 ja Rosamunde Floris, monta balettia, kolme pianokonserttoa ja yksi sinfonia. Alussa hän sävelsi uusklassiseen tyyliin, sittemmin itse kehittämällään variaabelilla tekniikalla.^[2] On sanottu, että hänen sävellyksilleen on tyypillistä selkeys, ironinen sävy ja naseva rytmiikka. Toisen maailmansodan jälkeen hän alkoi käyttää kaksitoistasäveltekniikkaa ja järjestelmällisiä rytminvaihdoksia. Hän kutsui tätä variaabeliksi metriikaksi.^[3] Blacher kuului tšekkiläissyntyisen Ernst Křenekin ja saksalais-yhdysvaltalaisen Kurt Weillin ohella oopperasäveltäjiin, jotka pyrkivät sävellyksissään sosiaaliseen tendenssiin^[4]. Hän teki myös piano- tai orkesterisovituksia Niccolò Paganinin konserttoihin^[5]. Blacherin keksimässä muuntuvassa metriikassa tahtilaji jatkuvasti vaihtuu. Hän tutkikin sävellyksissään varsinkin tahtia.^[6] Blacher oli Länsi-Berliinin musiikkikorkeakoulun professori vuodesta 1948 ja johtaja vuosina 1953–^[1]1970^[7].

1. ↑ ^{a b} Otavan Iso tietosanakirja, osa 1 vuodelta 1960, palsta 1294
2. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 8292
3. ↑ Factum, osa 1 vuodelta 2003, s. 255
4. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 4879
5. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 4989
6. ↑ Spectrum tietokeskus, osa 14 vuodelta 1981, s. 143.
7. ↑ Spectrum tietokeskus, osa 14 vuodelta 1981, s. 143