Butaani | |
---|---|
Tunnisteet | |
Muut nimet | n-butaani |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C4H10 |
Moolimassa | 58,12 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kaasu |
Sulamispiste | −138,3 °C (134,9 K) |
Kiehumispiste | −0,5 °C (272,7 K) |
Tiheys | 2,4553 kg/m3, kaasu (25 °C, 101,3 kPa)[1] |
Liukoisuus veteen | 6,1 mg / 100 ml (20 °C) |
Butaani eli n-butaani (C4H10) on ilmaa raskaampi kaasu, jonka rakennekaava on (CH3CH2CH2CH3). Butaani on väritöntä, tulenarkaa ja helposti nesteytettävää kaasua. Se on suoraketjuinen alkaani, jonka moolimassa on 58,12 g/mol, sulamispiste −138,3 °C, kiehumispiste −0,5 °C, leimahduspiste −60 °C, itsesyttymislämpötila 287 °C ja CAS-numero 106-97-8. Butaani-nimitystä voidaan käyttää myös suoraketjuisen n-butaanin isomeeristä isobutaanista eli 2-metyylipropaanista (CH(CH3)3).
Butaani muodostaa runsaassa hapessa palaessaan hiilidioksidia ja vesihöyryä:
Kun happea on rajoitetusti, voi myös hiiltä (nokea) ja hiilimonoksidia muodostua.
Yhdiste erotetaan tislaamalla maaöljystä tai maakaasusta tai krakkaustuotteista.[3]
Butaania käytetään nestekaasun muodossa polttoaineena[3] esimerkiksi retkikeittimissä ja tupakansytyttimissä. Sitä käytetään myös krakkauksessa petrokemikaalien valmistusprosessissa tuotettaessa eteeniä, propeenia, butadieeniä ja isopropeenia[3].
Butaanin elintarvikkeiden E-koodi on E943a. Elintarvikkeissa butaania käytetään lähinnä pakkauskaasuna tai ponneaineena.[4] Muita käyttökohteita ovat kaasuhellat ja kaasusytyttimet.
Butaani on yleistynyt päihteenä jonkin verran nuorten keskuudessa helpon saatavuuden vuoksi. Sen vaikutukset ovat muiden impattavien aineiden tavoin etanoliin verrattuna lyhytkestoisia, mutta alkavat nopeammin.[5]