Bysantin kreikka | |
---|---|
Oma nimi | ἡ Ῥωμαϊκή |
Muu nimi | Keskiajan kreikka |
Tiedot | |
Alue | Bysantin valtakunta, Välimeren ympäristö |
Virallinen kieli | Ekumeeninen patriarkaatti, Aleksandrian patriarkaatti, Antiokian patriarkaatti, Jerusalemin patriarkaatti, Kyproksen kirkko, Kreikan kirkko |
Puhujia | ei äidinkielenä |
Sija | ei äidinkielenä |
Kirjaimisto | kreikkalainen |
Kielenhuolto | – |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä | - |
Bysantin kreikka (m.kreik. ἡ Ῥωμαϊκή, hē Rhōmaikē) on kreikan kielen keskiaikainen kehitysvaihe, joka sijoittuu muinaiskreikan ja nykykreikan väliin ja kattaa noin vuodet 330–1453. Se oli Bysantin keisarikunnan valtakieli. Koska bysanttilaiset katsoivat elävänsä edelleen Rooman valtakunnassa, heidän oma nimitys kielelleen oli hē Rhōmaikē (dialektos / glōssa), ”roomalaisten kieli”. Keskiajan kreikassa vallitsi diglossia, koska kirjoitettu ja puhuttu kieli erosivat toisistaan vähitellen yhä enemmän.[1][2]