Cajanderin I hallitus

Cajanderin I hallitus
Suomen tasavallan 8. valtioneuvosto
Cajanderin I hallitus, pöydän päässä presidentti Ståhlberg
Toimikausi alkoi	2. kesäkuuta 1922
Toimikausi päättyi	14. marraskuuta 1922
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Aimo Cajander
Ministerien lukumäärä	11
Historia
Edellinen	Vennolan II hallitus
Seuraava	Kallion I hallitus

Cajanderin I hallitus oli Aimo Kaarlo Cajanderin johtama virkamieshallitus, joka toimi 165 päivän ajan 2. kesäkuuta 1922 – 14. marraskuuta 1922. Cajanderin I hallitus oli Suomen kahdeksas hallitus.

Edeltäneen Vennolan toisen hallituksen ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan saatuaan eduskunnalta epäluottamuslauseen sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut Suomen puolesta Varsovan sopimuksen, joka olisi sitonut Suomen niin sanottuun reunavaltiopolitiikkaan. Ulkoministerin ero merkitsi Holstille lojaalin pääministeri Juho Vennolan mukaan koko hallituksen eroa. Vennolan hallituksen erottua ei saatu syntymään uutta poliittista hallitusta, koska poliitikkojen katseet olivat jo enemmän lähestyvissä eduskuntavaaleissa kuin hallitusvastuun kantamisessa. Uuden hallituksen muodosti lopulta metsähallituksen pääjohtaja ja Metsäntutkimuslaitoksen perustaja Aimo Cajander.^[1]

Parlamentarismista poiketen Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1922 jälkeen.^[2][3]

Cajanderin hallituksen lyhytikäisyydestä huolimatta sen toimikaudella pantiin toimeen tai hyväksyttiin joukko tärkeitä lakeja. Aviottomat lapset saivat tasa-arvoisen aseman muiden lasten kanssa, ja kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja. Uusi asevelvollisuuslaki määräsi varusmiespalveluksen pituudeksi yhden vuoden. Maantieliikenteen vilkastuessa määrättiin autoasetuksen nojalla kaikki autot ja moottoripyörät rekisteröinti- ja katsastusvelvollisuuden alaisiksi. Uudistuksista tärkein ja kiistellyin oli Lex Kallioksi ristitty asutuslaki, joka mahdollisti uusien tilojen muodostamisen ja niiden luovuttamisen tilattomalle väestölle valtion myöntämien lainojen ja tarvittaessa pakkolunastusten turvin.^[1]

1. ↑ ^{a b} Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 59–60. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
2. ↑ Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
3. ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 27.1.2014.