Caracalla | |
---|---|
Caracallan rintakuva | |
Rooman keisari | |
Valtakausi |
4. helmikuuta 211 – 8. huhtikuuta 217 (augustuksen arvonimi 19. lokakuuta 198) |
Edeltäjä | Septimius Severus |
Seuraaja | Macrinus |
Syntynyt |
4. huhtikuuta 186 tai 188 Lugdunum, Gallia Lugdunensis |
Kuollut |
8. huhtikuuta 217 lähellä Harrania |
Puoliso | Fulvia Plautilla |
Suku | Severa |
Isä | Septimius Severus |
Äiti | Julia Domna |
Marcus Aurelius Antoninus (4. huhtikuuta 186 tai 188 – 8. huhtikuuta 217), syntyjään Lucius Septimius Bassianus, yleensä Caracalla, oli Rooman keisari vuosina 211–217. Caracallan nimi tarkoittaa huppuviittaa, joka oli hänen suosimansa asuste.
Caracalla syntyi Gallian Lugdunumissa. Hänen isänsä oli tuleva keisari Septimius Severus ja äitinsä Julia Domna. Isänsä kuoltua Caracalla pääsi valtaan veljensä Getan kanssa, jonka hän otti ensi töikseen hengiltä. Samalla Getan nimi poistettiin muistomerkeistä (kuten riemukaaresta). Tätä kutsutaan nimellä damnatio memoriae.
Keisarina Caracalla nosti sotilaiden palkkaa ja vahvisti armeijan asemaa. Hänen isänsä olikin kertomuksen mukaan käskenyt häntä huolehtimaan armeijasta ja unohtamaan muun. Vuonna 212 hän antoi Rooman kansalaisuuden valtakunnan kaikille vapaille miehille verotulojen kasvattamiseksi. Hän vähensi rahojen hopeapitoisuutta armeijan korotettujen palkkojen maksamiseksi. Näistä Caracallan lyömistä kolikoista käytettiin nimitystä antoninianus.
Caracallaa on sanottu julmaksi keisariksi, ja hän olikin hyvin epäsuosittu muiden kuin sotilaiden piirissä. Hän oli matkalla sotaan Parthiaa vastaan, kun joku hänen seuralaisistaan murhasi hänet. Pretoriaanikaartin prefektistä Macrinuksesta tuli keisari.
Caracallasta muistuttavat Roomassa edelleen hänen mukaansa nimetyt termit eli julkiset kylpylät. Hän korjautti myös rapistumaan päässeen Pantheonin.