Marcus Porcius Cato Uticensis (95–46 eaa.), yleensä Cato nuorempi (erotuksena isoisoisästään[1] Cato vanhemmasta), oli antiikin roomalainen valtiomies. Cato kuului optimaatteihin ja hän vastusti aluksi Julius Caesaria ja Pompeiusta. Sen jälkeen kun Caesar aloitti kansalaissodan Pompeius asettui senaatin puolelle ja Cato liittyi hänen kannattajiinsa. Cato teki itsemurhan Thapsuksen taistelun jälkeen. Cato oli muun muassa kansantribuuni, kvestori, senaattori ja maaherra.
Cato oli stoalainen. Hänet muistetaan ja muistettiin jääräpäisyydestään, äärimmäisestä Caesarin ja korruption vastustamisesta sekä tasavaltalaisuuden puolustamisesta niin Rooman aikana kuin valistusajan näytelmissäkin ja Ranskan vallankumouksessa (1789).
Cato nuoremman mukaan on nimetty 1700-luvulla tyranniaa vastustaneet ja sananvapautta filosofi John Locken hengessä puolustaneet Caton kirjeet sekä Locken perinteen markkinaliberaali yhdysvaltalainen ajatushautomo Cato-instituutti.