Cyclocross | |
---|---|
Alkuperämaa | Ranska |
Piirteet | |
Tyyppi | pyöräily |
Lajiryhmä | kilpapyöräily |
Varusteet | cyclocross-polkupyörä |
Peliaika | 40–60 min |
Kilpailutoiminta | |
Kansainvälinen kattojärjestö | UCI |
Cyclocross on kilpapyöräilyn muoto, jossa kierretään yleensä melko lyhyttä, noin parin kilometrin mittaista rataa, joka on sijoitettu vaihtelevaan maastoon. Radalle on sijoitettu erilaisia esteitä ja vaikeasti ajettavia kohtia, jotka monesti vaativat ajajan jalkautumista ja pyörän kantamista esteiden yli. Kilpailujen kesto on yleensä puolesta tunnista tuntiin ja ajettava matka vaihtelee reitin mukaan.
Cyclocross-kilpailuja järjestetään yleensä syksyllä ja talvella. Lajin maailmancup-kausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuussa. Lajilla on vahva asema perinteisissä maantiepyöräilymaissa, kuten Belgiassa (erityisesti Flanderissa), Hollannissa ja Ranskassa. Hollaninkielessä lajista käytetään nimitystä veldrijden, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä "kenttäajoa" tai "peltoajoa." Kilpailujen tapahtumapaikat ovatkin usein peltoja, niittyjä, puistoja, metsiä tai hiekkarantoja, joihin kilpailun reitti on merkitty nauhoilla. Reiteillä on yleensä vain hyvin vähän kestopäällystettyjä osuuksia, jotka ovat usein kilpailun lähtö- ja maalialueella. Kilpailun edetessä rata kuluu monesti hyvin mutaiseksi, joka tekee ajosta hyvin haastavaa. Näkymä kilpailijasta pyrkimässä ylös mutaista rinnettä kantaen pyöräänsä olallaan on yksi lajin tunnistettavimmista mielikuvista. Cyclocrossissa on tyypillistä, että kilpailijat kaatuvat usein, mutta kaatumiset eivät ole yhtä vakavia kuin esimerkiksi maantiekilpailuissa. Cyclocross muistuttaa paljon maastopyöräilyn maastoajoa ja monet cyclocrossia ajavat kilpailevat esimerkiksi maastopyöräilyssä. Cyclocross on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa pyöräilyn lajina ja useat ajajat erikoistuvat juuri tähän lajiin. Maantiekilpapyöräilyyn verrattuna joukkuetaktiikalla ei cyclocrossissa ole kovin suurta merkitystä ja lajissa korostuu enemmän ajajan aerobinen kestävyys ja pyöränhallintataidot.[1][2][3]
Cyclocross-kilpailuissa ajaja saa vaihtaa pyöräänsä varikolla. Pyöräilijän ajaessa kilpailua hänen mekaanikkonsa voivat samaan aikaan huoltaa ja puhdistaa hänen toista pyöräänsä. Yleensä kuitenkin vain ammattilaiskilpailuissa käytetään mekaanikkoja.
Historiallisesti katsottuna cyclocross on eräs varhaisimpia maastossa käytäviä kilpapyöräilyn muotoja. Cyclocross vakiinnutti asemansa jo 1900-luvun alussa, kauan ennen kuin nykyiset maastopolkupyörät yleistyivät. Cyclocross sanan alkuperä onkin ranskankielessä, jossa pyörää tarkoittava cyclo-sana on yhdistetty maastojuoksua tarkoittavaan cross-country-sanaan. Cyclo-cross on siis tavallaan suomeksi käännettynä "maastopyöräily." Tosin maastopyöräily terminä yleistyi Suomessa vasta myöhemmin ja viittasi nimenomaan 1970-80-luvuilla Yhdysvalloissa kehittyyneeseen maastopyöräilyyn, joka on englanniksi "mountain biking."