Deismi on valistuksen ajalta peräisin oleva kriittinen, luonnontiedettä painottava teologinen käsitys, jonka mukaan Jumalan olemassaolo on osoitettavissa järkiperustein ja empiirisesti luontoa tarkkailemalla ja että tämä jumalakäsitys ei ole perusteltavissa minkään tietyn uskonnon opein.[1] Usein deismiin yhdistetään ajatus, että Jumala on luonut kaikkeuden, mutta ei ole sen jälkeen suurilta osin vaikuttanut maailman tapahtumiin.[2][3] Tämä ajatus, Deus otiosus, ei kuitenkaan ole yleispätevä deismissä, vaan deismi voi antaa tilaa myös Jumalan ajoittaiselle pienimuotoiselle puuttumiselle tapahtumiin. Deismin mukaan Jumala ei suuressa mittakaavassa erityisesti ohjaile maailmanhistorian tapahtumia. Deismi vaikutti voimakkaasti länsimaiseen maailmankuvaan ja maallistumiseen valistuksesta lähtien.[1]