Dekommunisaatiolla viitataan Neuvostoliiton ja reaalisosialistisen ajanjakson symboleiden ja monumenttien (esimerkiksi Leninin patsaat, neuvostosotilaiden muistomerkit) poistamiseen katukuvasta. Dekommunisaatiota on myös neuvostoaiheisten ja kommunististen paikannimien nimeäminen uudelleen. Dekommunisaatiota ei tule sekoittaa lustraatioon.
Dekommunisaatio on ollut yleisempää itäisessä ja kaakkoisessa Euroopassa, jotka kuuluivat kommunististen järjestelmien piiriin. Huomattavaa kommunististen symboleiden poisto on ollut Ukrainassa, jossa säädettiin erityinen dekommunisaatiolaki. Myös esimerkiksi Puolassa ja Tšekissä dekommunisaatio on ollut aktiivista. Samaten, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa, muun muassa Kroatiassa ja Bulgariassa. Dekommunisaatiota on perusteltu kriittisenä suhtautumisena ja irtiottona Neuvostoliiton aikaan ja miehitykseen sekä tukahduttavana pidettyyn Jugoslavian aikaan. Symbolit on nähty osana neuvostomiehitystä ja sittemmin osana Venäjän vaikutuspyrkimyksiä (jonka puolesta voisivat puhua Venäjän johdon kriittiset näkemykset asiaan[1]). Dekommunisaatio on myös nähty välttämättömänä toimenpiteenä, jotta varmistettaisi integraatio läntiseen markkinatalouteen. Kriittisemmät äänet kritisoivat mustavalkoista maailmankuvaa, jossa itä-länsi -jako määritellään liian tiukasti. Dekommunisaatiota voidaan myös pitää kommunismin jälkeisen ajan vallanpitäjien keinona lujittaa omaa valtaansa.[2][3][4][5]