Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ainakin viimeinen kappale on käännetty englanninkielisestä Wikipediasta ja käännöksenä täyttä soopaa. Se vaatisi paneutumista ja ehkä kirjoittamista kokonaan uudelleen kunnon lähteiden perusteella. Tähän tekstiin ei pidä luottaa. |
Deng Xiaoping | |
---|---|
Deng Xiaoping Washingtonissa 1979 |
|
Kiinan kansantasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri | |
1957–1967
|
|
Edeltäjä | Chen Yun |
Seuraaja | Lin Biao |
Kiinan kansantasavallan keskussotilaskomission puheenjohtaja | |
1981–1989
|
|
Edeltäjä | Hua Guofeng |
Seuraaja | Jiang Zemin |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. elokuuta 1904 Guang’an, Sichuan |
Kuollut | 19. helmikuuta 1997 (92 vuotta) Peking |
Tiedot | |
Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
Uskonto | Ateisti |
Nimikirjoitus |
|
Deng Xiaoping (kiin.: 邓小平; pinyin: Dèng Xiǎopíng kuuntele ääntämys (ohje)) (22. elokuuta 1904 – 19. helmikuuta 1997) oli Kiinan kansantasavallan johtaja vuosina 1978–1992. Hänen valtakautensa aikana Kiina alkoi purkaa maolaisen yhteiskunnan rakenteita[1] ja omaksui markkinatalouden piirteitä.[2]
Kiinan johtajana Deng antoi ulkomaisille yrityksille luvan toimia Kiinan markkinoilla, siirsi maan talouspolitiikan painopistettä kulutustuotteiden valmistamiseen ja vientiin, sekä perusti erityistalousalueita, joiden tarjoamat veroedut houkuttelivat Kiinaan ulkomaisia sijoituksia.[3] Deng itse käytti markkinoiden laajemmasta hyväksymisestä kiertoilmaisua ja puhui "sosialismista kiinalaisin erityispiirtein"[3][4].
Toisaalta Dengin aikana kasvanut tuotanto johti ympäristöongelmiin, jotka aiheuttivat terveysongelmia miljoonille kiinalaisperheille. Hänen johtajakautensa muistetaan myös Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen verisestä tukahduttamisesta vuonna 1989.[3]
Deng on ainoa henkilö Mao Zedongin ja Xi Jinpingin lisäksi, jonka nimi mainitaan kansantasavallan peruskirjassa.[5]