Dermatologia eli ihotautioppi on lääketieteen osa-alue, joka tutkii ja hoitaa ihon sairauksia. [1] Sen piirissä käytetään sekä lääkinnällisiä että kirurgisia hoitoja.[2][3][4] Dermatologiassa käsitellään sairauksia ja syöpiä, jotka esiintyvät iholla, päänahassa, hiuksissa ja kynsissä.[3]
Dermatologia kehittyi 1700-luvun aikana sisätautien osa-alueena. Se pystyi kehittymään helposti itsenäiseksi tutkimusalueeksi, sillä ihon tutkiminen on helppoa. Alkujaan dermatologinen tutkimus oli yhteydessä seksitauteihin, sillä ihottumien yleisenä diagnoosina oli kuppa. Dermatologian tieteellisen perustan asetti 1800-luvun puolivälissä itävaltalainen Ferdinand von Hebra, joka painotti iholeesioden mikroskopista tutkimista ihotautien selvittämisessä. Tämän jälkeen dermatologinen tutkimus keskittyi erityisesti ihotautien määrittelemiseen ja luokitteluun. Stephen Rothmanin 1930-luvulla aloittama biokemiallinen ja fysiologinen suuntaus johti vuosisadan puolivälin jälkeen uudenlaisien ja tehokkaampien hoitokeinojen kehittämiseen.[5]