Devanagari | |
---|---|
Devanagi-merkistö yhtenä taulukkona |
|
Tyyppi | abugida |
Kielet | Lukuisia (mm. hindi, nepali ja sanskrit) |
Aikakausi | 600–1000-luku |
Kirjoitussuunta | oikealta vasemmalle |
ISO 15924 | Deva, 315 |
Devanāgarī (sanskritiksi देवनागरी, ’jumalten kaupunki’) on Intiassa ja muualla Aasiassa tavattava kirjoitusjärjestelmä, joka on tyypiltään abugida. Devanagari on alueen klassisen sivistyskielen sanskritin pääasiallinen kirjoitusmerkistö, mutta sillä on kirjoitettu myös paalia. Devanagari on kehittynyt brahmi-kirjoituksesta[1]. Ensimmäiset merkit devanagarista on jäljitetty 600-luvulla ja nykyiseen muotoonsa se kehittyi 1000-luvulla.[2]
Nykyisin devanagaria tai sen johdannaista käyttävät useat pohjoisintialaiset kielet. Se on myös Intian valtakielen hindin omaksuma merkistö. Marathia, kašmiria, biharia, sindhiä, nepalia ja monia muita kirjoitetaan devanagarilla yksinomaisena tai vaihtoehtoisena kirjoitusjärjestelmänä.
Devanagari on Intiassa maan perustuslain mukaan virallinen hindin kielen kirjoitusmuoto.[3]
Devanagari on abugida-kirjaimisto, eli konsonanttimerkki sisältää jo vokaalin; esimerkiksi kirjain प lausutaan pa. Mikäli jonkun toisen vokaalin halutaan seuraavan konsonanttia, käytetään vokaalidiakriittejä, esimerkiksi pu kirjoitetaan पु. Jos kaksi tai useampi konsonantti on peräkkäin ilman välissä olevaa vokaalia, konsonanttikirjaimet yhdistetään ligatuuriksi, joka käyttäytyy kuin yksittäinen konsonanttikirjain; esimerkiksi ska kirjoitetaan स्क, joka on kirjainten स ja क ligatuuri.
Hindulaisuuden pyhä tavu ॐ [om] kuuluu myös devanagariin.[2]