Diakonissa oli alkukristillisen seurakunnan naispalvelija, jonka tehtävänä oli auttaa piispaa seurakunnan johtamisessa, avustaa naisten kasteissa, vierailla naisia tapaamassa ja välittää heidän asiansa piispalle sekä olla liturginen avustaja. Esimerkiksi tunnettu diakonissa Olympia/Olympiada kuvataan liturginen orari yllään. 1800-luvulla protestanttisissa maissa yleistyi käsitys diakonissasta nöyränä köyhien ja kärsivien palvelijana, joka käsitys on sittemmin kyseenalaistettu.[1].
Suomessa diakonissalla tarkoitetaan nykyisin yleensä henkilöä, joka on suorittanut sairaanhoitajan ja kirkollisen kelpoisuuden antavan tutkinnon sekä vihitty diakonian virkaan. Diakonissa voi olla myös mies. Diakonissaksi voi opiskella nykyisin Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Ennen vihkimystä opiskelijan tulee käydä ordinaatiokoulutus, joka on tutkinnosta erikseen olevaa hiippakunnan koulutusta. Useat piispat vaativat vokaation ennen vihkimystä, joten kaikki diakonia-ammattikorkeakoulun tai Novian eri toimipaikkojen opiskelijat eivät saa suoraan vihkimystä, ennen viran vastaanottamista. Viran liturgista luonnetta on vahvistettu kirkon jumalanpalvelusuudistuksessa 1990-luvulla. Diakonissan viran liturgisena tunnuksena on ryhdytty käyttämään vasemmalle olkapäälle asetettua stolaa. Diakonissat käyttävät perinteisesti "sokeripalallista" virkapaitaa, joka on väriltään vihreä. Liturgisilla uudistuksilla ja symboleilla on siten ryhdytty lähentämään diakonian virkaa kohti kirkon erityistä virkaa. Kirkossa on käynnissä diakonaattiuudistukseksi kutsuttu hanke, jossa myös diakonian viran tulevaisuutta selvitetään.
Varhaisina vuosisatoina diakonissat toimivat piispan apulaisina jumalanpalveluksessa ja kasteessa. On kiistanalaista kuuluiko diakonissanvirka kirkossa niin sanottuun alempaan papistoon lukijan ja ipodiakonin kanssa, vai oliko kyseessä diakoniin rinnastettava ylemmän papistoon kuuluva vihkimys. Monien historiallisten lähteiden kuvaukset diakonissan vihkimistoimituksesta ja tavasta jolla diakonissa osallistui ehtoolliseen alttarissa muun ylemmän papiston kanssa viittaisivat siihen, että kyseessä oli nimenomaan diakoniin rinnastettava vihkimys. Diakonit käyttivät myös jumalanpalveluspukujensa yhteydessä oraria, kuten miesdiakonitkin. [2]
Virkaa ei kirkossa ole koskaan virallisesti lakkautettu, mutta ajan myötä se on jäänyt pois käytöstä. Ortodoksisen kirkon piirissä on viime vuosina herännyt kiinnostus diakonissan viran henkiinherättämiseen.[3] Joissakin kirkoissa diakonissoja on myös vihitty.[4]