Difenhydramiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
2-(difenyylimetoksi)-N,N-dimetyylietanamiini | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | D04 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C17H21NO |
Moolimassa | 255.355 g/mol |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 86 % sitoutuminen plasmaproteiiniin |
Proteiinisitoutuminen | 98–99 % |
Metabolia | CYP2D6 (80%), 3A4 (10%) |
Puoliintumisaika | 2.4–9.3 tuntia |
Ekskreetio | 94 % virtsaan, 6 % ulosteissa |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen, Intravenoosi, paikallinen, peräpuikko |
Difenhydramiini on antihistamiini. Sitä on käytetty kahtena eri suolana: difenhydramiinikloridina (Benadryl Yhdysvalloissa, Difedryl, Medidryl ja Auto-tabletit Suomessa)[1] sekä difenhydramiiniteoklaattina (Amosyt, Dramamine). Lääke kehiteltiin ja otettiin käyttöön 1940-luvulla Yhdysvalloissa. Difenhydramiinia on pidetty tehokkaana lääkkeenä allergisiin reaktioihin sekä matkapahoinvointiin eli meritautiin.[2][3][4]
Koska difenhydramiini on sedatoiva eli voimakkaasti väsyttävä, on sitä voitu käyttää myös päihdyttäviin tarkoituksiin. Difenhydramiini on luokiteltu PKV-lääkkeeksi eli lh-lääkkeeksi (liikenteessä haitalliseksi).[5] Se on monissa maissa reseptivapaa itsehoitolääke, Yhdysvalloissa sitä myydään suosittuna unilääkeenä ZzzQuil, jota voi ostaa vaikka paikallisesta Walmartista. Siellä sitä pidetään turvallisena ja vähäisen väärinkäyttöpotentiaalin omaavana.[6] Myös Suomessa se oli 1960−1970-luvuilla saatavana käsikauppalääkkeenä.[7]