Diocletianus

Diocletianus
Diocletianusta esittävän patsaan pää Istanbulin arkeologisessa museossa.
Rooman keisari
Valtakausi	20. marraskuuta 284 – 1. toukokuuta 305
Edeltäjä	Carinus
Seuraaja	Galerius ja Constantius I Chlorus
Syntynyt	noin 230[1] tai 245[2] Salona
Kuollut	3. joulukuuta 313 (67 vuotta) Salona
Puoliso	Prisca
Lapset	Galeria Valeria

Gaius Aurelius Valerius Diocletianus (noin vuonna 230 – 3. joulukuuta 313) oli Rooman keisarina 20. marraskuuta 284 – 1. toukokuuta 305. Hän syntyi Illyriassa vapautetun orjan poikana nimellä Diokles (m.kreik. Διοκλής). Keisarina Diocletianus vakautti Rooman oloja ja hänen kautenaan saatiin epävakaa 200-luvun kriisi loppumaan. Diocletianus uudisti muun muassa verotusta ja yritti pysäyttää rahan arvon alenemisen. Hän uudisti armeijan, ja maan turvallisuus lisääntyikin niin, etteivät Rooman valtakuntaa uhanneet barbaarien invaasiot eivätkä sisäiset kapinat.^[1]

Diocletianus uudisti Rooman ylimmän vallan perustamalla tetrarkian, jossa neljä keisaria jakoi valtakunnan keskenään. Maa jaettiin läntiseen ja itäiseen osaan, joita kumpaakin hallitsi augustus-nimeä käyttänyt vanhempi keisari. Diocletianus valitsi hallitsijakumppanikseen ja Länsi-Rooman augustukseksi Maximianuksen. Itse hän hallitsi valtion itäosaa Dalmatian Salonaan rakennuttamastaan Diocletianuksen palatsista käsin. Kummallekin augustukselle nimitettiin nuorempi apukeisari caesar, jonka oli myös tarkoitus olla kruununperillinen. Diocletianuksen aikana keisarinvalta muuttui absoluuttiseksi yksinvallaksi, ja Rooman senaatti menetti painoarvoaan.^[1][2]

Diocletianuksen aikana vainottiin kristittyjä, koska keisari halusi itse olla Dominus et Deus (Herra ja Jumala).^[1] Vuodesta 299 eteenpäin Diocletianus sääti lakeja, jotka rajasivat kristityt pois valtion viroista. Vuonna 304 säädetty laki pakotti kristityt uhraamaan roomalaisille jumalille. Kieltäytyjiä vangittiin ja joissakin tapauksissa heitä kidutettiin ja teloitettiin.

1. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä cas ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 739. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2