Dirt (albumi)

Dirt Alice in Chains
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	huhtikuu – heinäkuu 1992
Julkaistu	29. syyskuuta 1992
Tuottaja(t)	Dave Jerden ja Alice in Chains
Tyylilaji	grunge, heavy metal, alternative metal, sludge metal, vaihtoehtorock
Kesto	57.37
Levy-yhtiö	Columbia Records
Listasijoitukset
Billboard 200: 6.[1][2] Suomen virallinen lista: 11.[3]
Alice in Chainsin muut julkaisut
Sap 1992	Dirt 1992	Jar of Flies 1994
Singlet albumilta Dirt
”Would?” Julkaistu: 7. kesäkuuta 1992 ”Them Bones” Julkaistu: 8. syyskuuta 1992 ”Angry Chair” Julkaistu: 6. joulukuuta 1992 ”Rooster” Julkaistu: 15. maaliskuuta 1993 ”Down in a Hole” Julkaistu: 30. elokuuta 1993

Dirt on yhdysvaltalaisen rockyhtye Alice in Chainsin toinen studioalbumi. Albumin tuotti yhtyeen esikoisalbumin Facelift tavoin Dave Jerden, ja sen julkaisi 29. syyskuuta 1992 levy-yhtiö Columbia Records. Dirt on viimeinen Alice in Chainsin albumi, jolla soittaa yhtyeen alkuperäinen kokoonpano, sillä basisti Mike Starr erotettiin yhtyeestä vuoden 1993 alussa.^[2]

Albumi edustaa musiikillisesti Alice in Chainsin raskaampaa puolta, ja sillä on paljon heavy metal -vaikutteita. Albumin kappaleiden sanoituksissa käsitellään muun muassa masennusta, ihmissuhteita, huumeriippuvaisuutta, sotaa ja kuolemaa. Albumin kappaleiden tekemisestä vastasivat suurimmaksi osaksi yhtyeen kitaristi Jerry Cantrell ja laulaja Layne Staley, mutta kappaleen ”Rain When I Die” kirjoittamiseen osallistuivat myös basisti Mike Starr ja rumpali Sean Kinney. Layne Staley kirjoitti albumille yksin kappaleet ”Hate to Feel” ja ”Angry Chair”, ja soittaa myös kitaraa molemmissa kappaleissa. Slayer-yhtyeen basisti ja laulaja Tom Araya vierailee kappaleessa ”Iron Gland”.

Albumilta julkaistiin viisi singleä ja musiikkivideoa: ”Would?”, ”Them Bones”, ”Angry Chair”, ”Rooster” ja ”Down in a Hole”. Vuonna 1993 Dirt oli ehdokas parhaan hard rock -esityksen Grammy-palkinnon saajaksi, ja ”Would?” ehdokas MTV Video Music Award -palkinnon saajaksi.

Dirt on Alice in Chainsin kaupallisesti menestynein albumi, ja sitä on myyty kansainvälisesti yli viisi miljoonaa kappaletta. Yhdysvalloissa Recording Industry Association of America on sertifioinut albumin myyneen nelinkertaista platinaa. Albumi nousi Yhdysvalloissa parhaimmillaan Billboard 200 -albumilistan sijalle kuusi,^[2][1] ja se sai myönteisen vastaanoton myös kriitikoiden keskuudessa. Myöhemmin muun muassa Rolling Stone on huomioinut albumin valitsemalla sen 26. sijalle sadan kaikkien aikojen parhaan metallialbumin listallaan, ja albumi on valittu myös mukaan teokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.

1. ↑ ^{a b} Alice in Chains Chart History billboard.com. Billboard. Viitattu 12.7.2020. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b c} Riikonen, Petteri: Alice in Chains -yhtyeen lehdistötilaisuudessa 1993 paloi tupakka ja uumoiltiin krapulaa yle.fi. 24.8.2018. Yleisradio. Viitattu 12.7.2020.
3. ↑ Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960–2018 suomenlistalevyt.blogspot.fi. Viitattu 12.7.2020.