Dominanttiseptimisointu

Dominanttiseptimisointu eli huippu­neli­sointu on septimisointu eli nelisointu, jonka pohja­sävelenä on duuri- tai mollisävellajin viides sävel, dominantti eli huippusävel. Sekä duurissa että harmonisessa mollissa dominanttiseptimisoinnun muodostavat pohja­sävelen lisäksi suuri terssi, puhdas kvintti ja pieni septimi. Laajemmassa mielessä dominanttiseptimisointu on mikä tahansa rakenteeltaan vastaava sointu, jossa on suuri terssi, puhdas kvintti ja pieni septimi. Tällainen sointu voidaan käsittää duuri­kolmi­soinnuksi, johon on lisätty septimi.

Dominanttiseptimisointu on tonaalisessa musiikissa vanhastaan tärkein kaikista septimisoinnuista ja samalla toonikan kolmi­soinnun eli peruskolmisoinnun ohella sävellajin tärkein sointu. Se esiintyy länsi­maisessa musiikissa lähes yhtä usein kuin dominantin kolmisointu.^[1]

Populaarimusiikin sointu­merkinnöissä dominanttiseptimisointu merkitään lisäämällä pohja­sävelen nimen jälkeen ylä­indeksi "7".^[2] Esimerkiksi G⁷ tarkoittaa C-duurin tai c-mollin dominanttiseptimisointua, jonka pohja­sävel on G ja jossa sen lisäksi esiintyvät sävelet H, d, ja f. Sointuanalyysissä dominanttiseptimisoinnulle, jonka pohja­sävelenä on sävel­lajin dominantti, käytetään merkintää V⁷.

1. ↑ Music: In Theory and Practice, 1. osa, 7. p. s. 199. Benward & Saker, 2003. ISBN 978-0-07-294262-0
2. ↑ Music: In Theory and Practice, 1. osa, 7. p. s. 77. Benward & Saker, 2003. ISBN 978-0-07-294262-0