EMD:n F-sarja käsittää kahdeksan erityyppistä General Motors Electro-Motive Divisionin (EMD) valmistamaa dieselsähköistä veturia. Sarjaa valmistettiin vuosina 1939-1960 kaikkiaan 7 638 kappaletta. F-sarjan ideana on, että useampia vetureita kytketään yhteen suuremman tehon saavuttamiseksi. Niinpä rakennettiin erikseen ohjaamollisia A-yksiköitä ja ohjaamottomia B-yksiköitä. Rautatieyhtiö saattoi kytkeä vetureita erilaiksi kokoonpanoiksi, kuten ABBA, ABA tai ABB. Kaikki F-sarjan veturit oli rakennettu niin sanotulla cab unit -rakenteella, eli niiden kori oli itsekantava. Ne olivat EMD:n viimeiset tällä rakenteella tehdyt veturit: 1950-luvulta alkaen "road switcher" -rakenne tuli vallitsevaksi. Kaikissa F-sarjan vetureissa FL9-veturia lukuun ottamatta oli kaksi kaksiakselista teliä, eli niiden akselijärjestys oli B'B'. Kaikissa vetureissa oli moottorina kaksitahtinen, 16-sylinterinen EMD 567 -dieselmoottori, ja voimansiirto oli sähköinen. F-sarja oli menestyksekkäin ensimmäisen sukupolven dieselveturisarja Pohjois-Amerikassa.
Useat F-sarjan veturit palvelivat käytössä vuosikymmeniä, sillä niiden todettiin olevan taloudellisia käyttää ja ylläpitää. Ne eivät kuitenkaan saavuttaneet ratapihatyöntekijöiden ja kuljettajien suosiota, sillä niihin kapuaminen ja niistä laskeutuminen oli hankalaa, ja kuljettajan oli mahdotonta nähdä käsiopasteita kurkottamatta ikkunasta ulos. Tämän takia vetureita alettiin "road switcher" -tyyppisten vetureiden yleistyttyä käyttää sellaisissa tavarajunissa, joilla ei ollut tarvetta vaihtotyöhön väliasemilla.
F-sarjan veturit oli suunniteltu tavaraliikenteeseen, mutta silti niitä käytettiin melko paljon myös matkustajaliikenteessä. Tämän johdosta vetureita varustettiin höyrygenerattoreilla matkustajavaunujen lämmitystä varten. Lisäksi erityisesti matkustajaliikenteeseen muokatut FP7-, FP9- ja FL9-veturit oli varustettu suuremmilla vesisäiliöillä. Vetureita saattoi tilata joko matkustaja- tai tavaraliikennekäyttöön tarkoitetulla esteenraivaajalla. Matkustajajunakäyttöön tarkoitettu esteenraivaaja jatkui pehmeästi suorana nokan alapuolelle, ja kytkin oli sisäänvedettävä. Tavaraliikennekäyttöön tarkoitettu esteenraivaaja kaartui välittömästi nokan alareunasta alkaen ensin hieman taaksepäin, ja vasta sen jälkeen normaalisti etuviistoon. Näin saatiin kytkimelle enemmän pelivaraa. Samanaikaisesti F-sarjan kanssa EMD rakensi pelkästään matkustajaliikenteeseen tarkoitettuja E-sarjan dieselvetureita. Niin sanottu Bulldog-nokka oli kummankin veturisarjan tunnistettavimpia piirteitä.